Miksi juuri Rotary?

Usein vaihtoonlähdöstäni kertoessani puheeksi tulee jossain vaiheessa järjestö. Harvemmin kuitenkin ihmiset tietävät mikä Rotary on, kun kerron lähteväni vaihtoon "Rotareiden kautta". Rotarithan ei siis ole mikään vaihtojärjestö, vaan enemmänkin hyväntekeväisyysjärjestö. Jos Rotareiden kautta mielii lähteä vaihtoon, ei todellakaan kannata olla asenteella "haluun Jenkkeihin piste" sillä Suomessa Rotareiden kautta vaihtoon lähtevät laittavat neljä maata, joihin sitoutuvat lähtemään. Maista yhden pitää olla ei-englanninkielinen, joka mulla oli Saksa. Näin jälkiviisaana sanon kuitenkin, ettei ole mitään väliä minne lähtee, kunhan ottaa riskin ja lähtee! Tällä hetkellä uskon Saksan olevan just se oikea maa mulle, vaikka maatiedon saadessani mielipide oli hieman toinen. Huhhuh, kuinka lapsellisesti asiaan silloin suhtauduin. Mulle teki todellakin hyvää tämä lähdön siirto vuodella, oon kypsyny kauheesti vuoden aikana ja saanu varmuutta sille, että mun todellakin kuuluu lähteä vaihtoon. Vaikka lukion tokan jälkeen lähdössä onkin aina omat haasteensa, uskon tän olevan parempi vaihtoehto mulle.

Itse päädyin Rotareihin lähinnä luotettavuuden ja hinnan takia. Tavalliset, kaupalliset järjestöt maksavat melkein kymppitonnin, eivät maksa kuukausirahaa, eivät omaa yhtä suurta tukiverkkoa yms. kun taas Rotareilla tukiverkko on todella laaja, eli vaikka ongelmia ilmenisi, apua on. Rotareilla perheet toimivat vapaahetoispohjalla, ja mun mielestä perheen vaihto vaihdon aikana on vaan hyvä asia. Pääsee tutustumaan kulttuuriin monen perheen näkökulmasta, ja myöhemmin on monia perheitä joiden luokse palata. Rotarivaihtareiden yhteishenki on myös jotain ihan uskomatonta. Oon tutustunut Rotareiden kautta ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa, eikä mun vaihtovuosi ole vielä edes alkanut. Myös kaikki Rotareiden erikoisuudet pinsseistä bleisereihin tulee olemaan niin ihania muistoja vaihtovuodestani myöhemmin. Musta Rotareilla on hyvää myös se, että hakijan pitää oikeasti tehdä töitä hyväksymisensä eteen. Pitää olla kiinnostunut lähtemään ja kaiken pitää lähteä itsestään eikä esimerkiksi vanhemmista, koulumenestyksen pitää olla hyvä ja muutenkin olla aktiivinen nuori, kuten mä olin harrastuksien ja vaikuttamisen osalta.
Mä en siis tavallaan valinnut Rotareita, koska loppupeleissä ne ennemminkin valitsi mut. Kiitos siitä. ♥

Kerron teille vielä vähän tästä hakuprosessista, koska monia se saattaa kiinnostaa ja itsellenikin tekee hyvää muistella noita aikoja:

1. Sähköpostin laitto Rotareille
Elokuu 2012
Itse löysin Rotarit netistä googlettelemalla edullisia vaihtoja kaupallisille vaihtojärjestöille, jonka jälkeen alkoi pitkä ja haastava vanhempien suostuttelu. Onneksi vanhempani kuitenkin antoivat minulle luvan hakea (varmaan sama kuin Kallioonkin, luulivat etten pääsisi, hahahaa) vaihtoon. Kirjoitin sähköpostin yhdelle Hämeenlinnan Rotaryklubin nuorisovaihtoasiamiehelle. Sähköpostissa kyselin, aikovatko he lähettää jonkun vaihtoon vuodelle 2013-2014 ja mitä pitäisi tehdä jos on kiinnostunut. Sain ohjeeksi kirjoittaa sivun mittaisen hakemuksen itsestäni ja miksi juuri minut pitäisi valita.

2. Haastatteluja
Syyskuu 2012
Syyskuussa (muistaakseni) oli sitten haastattelun aika. Kyseessä oli ryhmähaastattelu ja muistan jännittäneeni sen aikana ihan hirvittävästi. Siellä kyseltiin englanniksi ja suomeksi maavaihtoehtoja, suhtautumista alkoholiin, koulumenestyksestä yms. Meitä oli haastattelussa muistaakseni yhdeksän, joista vuosivaihtoon valitiin viisi. Haastattelun jälkeen meni ehkä viikko, kun saatiin tietää valitut. Mulle tuli sähköposti Aulangon Rotaryklubilta, jossa kerrottiin heidän valinneen minut!
Sen jälkeen vielä piirihaastattelu Tampereella, jonka jälkeen itkin koko junamatkan Tampereelta Helsinkiin. Olin varma, että pilasin siellä mahdollisuuteni vaihtoon, sillä ilmeisesti meitä senkin jälkeen karsittiin pari. Vaikken Suomen presidenttejä osannutkaan luetella, pääsin kuitenkin tuostakin haastattelusta läpi.

3. Paperisota
Syksy-31. joulukuuta 2012
Koska Rotarit ei ole kaupallinen järjestö, osa paperisodasta hoidetaan itse. Oikeastaan homma ei sinänsä ole raskas, itsellä vain se venyi uudenvuoden aattoon asti... Tähän vaiheeseen sisältyivät sopimukset Rotareiden kanssa, lääkärit ja hammaslääkärit, koulupapereiden ja omien esittelyjen kääntö englanniksi yms. Se tunne oli kyllä ihan mahtava, kun vihdoin sai kaikki paperihommat tehtyä.

4. Odottelua
Helmikuuhun 2013 asti
En muista tarkkaa aikaa, koska Saksan kirjeenvaihtaja otti muhun yhteyttä, mutta silloin oli vielä lumet maassa. Noihin aikoihin olin juuri saanut tietää joutuvani maaliskuun 13. päivä leikkaukseen, joten näytti siltä, että unelmieni vaihtovuosi peruuntuisi. Tää oli mulle ihan kamalaa aikaa. Onneksi kuitenkin Aulangon Rotaryklubi suostui siirtämään mun vaihdon vuodella eteenpäin ja sovittin että lähden vuodeksi 2014-2015.

5. Perhetiedot
1. kerran huhtikuussa 2013, 2. kerran toukokuussa 2014
Mun perhe otti muhun yhteyttä ennen Guarantee Formin saapumista, jotkut joutuivat odottamaan perhetietoja yms. kesään asti. Perhetiedot todellakin tuli silloin kun niitä vähiten odotti, bussista myöhästymisen, avainten hukkumisen ja muun mukavan jälkeen. Olin bussissa, Malmin kiinalaisen kaupan kohdalla ja kävin "varmuuden vuoksi" katsomassa sähköpostit. Siellä se oli. Montabaur, mahtava sijainti, mukavan oloinen perhe, koulutiedot saman tien. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, mutta yht'äkkiä kaikki palaset tuntuivat loksahtavan paikalleen.

6. Yleistä säätöä
tähän päivään asti
Vakuutukset, lennot, perheen kanssa juttelua, tuliaisten ostoa, bleiserin saaminen, pakkaamista, kelaan ja maistraattiin ilmoittelua, matkalaukun hankinta, muiden vaihtareiden kanssa jännittelyä, hyvästelyjä, kouluhommia Suomessa, Suomi-esitelmän tekoa...

Vielä on paljon asioita tekemättä. Eilen tein ensimmäisen koepakkauksen, joka meni yllättävän hyvin. Sain kaiken tarvittavan tuliaisia lukuunottamatta mahtumaan 22,3 kiloon. Ensin laukkua punnittaessani sain painoksi vain kahdeksan kiloa, sillä en huomannut pyörien koskettavan maata. Onneksi tajusin mokani, ettei lentokentällä olisi tullut yllätyksiä.

17 päivää. Kuulostaa paljolta, mutta ajattelen ennemmin näin:
viikon päästä kymmenen päivää.