Kuuma, kuumempi, kuumin

Perjantai kului Olgan ja Helenan kanssa hengaillessa ympäri Hämeenlinnaa. Meillä on usein tapana ensin tulla meille kotiin valmistautumaan milloin mihinkin, kuten myös tällä kertaa. Koska lämpömittari näytti yli kolmeakymmentä astetta, päätettiin vetää uikkarit ylle ja lähteä uimaan ennen muita menoja. Vesi todellakin teki tehtävänsä, ja edes hetkeksi sai ihanan vilvoittuneen olon kuuman kesäpäivän keskellä. Uimisen jälkeen tulimme takaisin meille laittautumaan, sillä suunnitelmissa oli mennä jonnekin illallistamaan yhdessä. Koska perus ravintolat tuntuivat vähän tylsältä vaihtoehdolta, päätettiin suunnata Mierolan sillalle. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta ja lämpötilan noustessa ainakin 40 asteeseen, teki mieli vetää kunnon itkupotkuraivarit. Onneksi ennen ruokien saapumista yksi varjossa olevista pöydistä vapautui, ja ehdimme varata sen ennen muita halukkaita. Haha, en ole kyllä koskaan ollut yhtä ahdistunut kuumuudesta. Toisaalta paras totutella, sillä ensi viikko tulee menemään aika samoissa asteissa.

Tällaisina helteinä huomaan panostavani pukeutumiseen paljon vähemmän, koska kuumuuden takia haluaa vain jotain mahdollisimman helppoa ja viileää päällepantavaa. Perjantaina päätin laittaa monia vuosia sitten H&M:stä ostetun jumpsuitin, sekä uudet KappAhlin alennusmyynneistä ostetut pitsiset espardillot. Huuliin laitoin TBS:n uutta huulipunaa. Kesällä myös meikkaan harvemmin, koska ei ole harrastuksia/koulua yms. jonne meikata, joten yleensä olen ihan meikittä päivisin. Mulla on muuten tullut pitkästä aikaa pisamat jälleen naamaan, en muistakaan milloin viimeksi olisin ruskettunut niin hyvin kesällä, että pisamat olisivat tulleet näkymiin. Joskus vitosluokalla ehkä? Uskon niiden Multikarosin-tablettien jotenkin vaikuttavan tuohonkin asiaan.

Tapamme mukaan kävimme myös kuvailemassa meille melkein kantapaikaksi muodostuneella alueella lähellä Verkatehdasta. Pakko kyllä sanoa tuon kyseisen alueen olevan mun yksi lemppareista Hämeenlinnassa. Vanajaveden läheisyys, Hämeen linna ja muutenkin kaikki mulle tärkeät paikat sijaitsevat Verkatehtaan alueella. Jos haluaisin aikuisena jäädä asumaan Hämeenlinnaan, haluaisin todellakin asua jossain Verkatehtaan alueen lähettyvillä. Musta kuitenkin tuntuu, että jos vain jatkossakin saan opiskelupaikan Helsingistä, jäisin sinne enemmän kuin mielelläni. Helsinki on kuitenkin Helsinki ja ikävä sinne on suuri. 

Hyvä fiilis lähteä huomenna aamulla Kreikkaan viikoksi, kun Suomessa lämpötilat ovat melkein korkeammat kuin siellä päässä... Onneksi sentään paarmoja ja hyttysiä ei siellä tarvitse kestää, toisin kuin täällä Suomessa. Viikon aikana en ole suunnitellut postailevani mitään, mutta tilaisuuden tullen postailen kyllä ihan mielelläni. Instagrammista voi katsoa mun matkakuvia @sarakuvaja !

Käyntikortit

Vasta viikko sitten keskiviikkona tilasin vihdoin käyntikortit vaihtoa varten. Odotin niiden saapuvan aikaisintaan Kreikan matkan jälkeen, sillä toimitusajaksi oltiin laitettu viikosta pariin, mutta eipä niillä kiire ollutkaan. Kuitenkin jo tänään, viikko tilauksen lähettämisestä ja viikonloppukin ehti olla välissä, käyntikorttipino oli jo saapunut suoraa kotiovelleni. Suosittelen siis lämpimästi Vistaprinttiä kaikille tuleville vaihtareille ja muillekin, jotka käyntikortteja tarvitsevat. Vaikka nettisivut näyttävät hieman hämmentäviltä ja hetki menikin aikaa oppia käyttämään käyntikortin luomisohjelmaa sivuilla, mutta hetkessä olin jo valmis. Hintaa tuli yhteensä noin 18 euroa, johon kuuluu 250 käyntikorttia. Emmin vähän vaihtoehtojen 250 ja 500 välillä, mutta 500 omaa naamaa kantavaa käyntikorttia kuulosti pikkuisen liian suurelta, joten tilaan myöhemmin lisää jos eivät riitä. Pinssejä on se 352, mutta toisaalta joillekin ihmsille varmaan antaa montakin pinssiä, eivätkä kaikki muista kortteja pyytääkään. Huhhuh, nyt onkin sitten melkein kaikki Rotareiden vaatimat jutut hankittu, vakuutuksia lukuunottamatta. 

Ruokakuvailun mm-mestari

Miksi ikinä niitä parhaita hetkiä elämässä ei saa ikuistettua kameralle? Tämän herkullisen pavlovan lisäksi tänään tuli tyttöjen kanssa jammailtua mitä kummallisempia tansseja kummallisesti irvistellen ja muutenkin naureskellen ja toisiamme nauratellen kunnes ilta viileni ja oli pakko siirtyä sisälle. Kyseessä oli siis Olgan nimipäiväillanistujaiset, joita juhlittiin kavereiden kanssa tänään iltamyöhään asti. Harmittaa vaan, että ainoat kuvat päivästä ovat lähikuvia tästä herkkupavlovasta, eikä esimerkiksi yhteiskuvia ihanien tyttösten kanssa. Note to slef: Ensi kerralla voisi taas koittaa keskittyä sen ruuan sijasta vaikkapa siihen ruokaseuraansa, eikös?

Matkavalmisteluja

Kävin tänään aamulla Hämeenlinnan Lifessa, josta tarkotuksenani oli ostaa "aurinkokapseleita" kokeiluun ennen matkalle lähtöä. Aikani tutkittuani eri vaihtoehtoja päädyin vegaanisiin MultiKarosin -kapseleihin, jotka maksoivat reilun kympin. Tuote sisältää 6mg beetakaroteenia (jota on myös porkkanassa) ja muita vitamiineja edistämään ihon ruskettumista, kosteuttamaan, suojaamaan palamiselta ja auttamaan myös hiusten ja kynsien kunnossapidossa. Koska olemme lähdössä jo viikon päästä, suositteli myyjä minulle tupla-annosta ainakin kymmeneksi päiväksi, eli syön kaksi kapselia päivässä suositellun yhden sijaan. Kauan on jo kiinnostunut testata näitä aurinkokapseleita, sillä ripsitekikkoni suositteli niitä joskus erittäin lämpimästi sanoen, ettei koskaan elämässään ole ollut yhtä ruskettunut kuin niitä käytettyään juurikin Kreikassa. Odotukset ovat suuret, joten toivon todella näiden toimivan. Mulla kun on tapana ekana päivänä tuollaisilla rantalomilla palaa niin pahasti, että koko viikko meinaa olla yhtä kärsimystä. Muut meidän perheessä sen sijaan ruskettuvat päivä päivältä enemmän ilman palamista. No, ehkä minäkin tällä kertaa. :)

Ajattelin samalla esitellä mun suosikkeja erilaisista rasvoista ja itseruskettavista, jos vaikka joku sattuisi löytämään itselleen uuden kokeilunarvoisen tuotteen:

Dermosilin porkkanarasvaa aloin käyttämään noin vuosi sitten. Nykyään tuote on yksi mun lemppareista, koska se kuivuu nopeasti ja kosteuttaa enemmän kuin esimerkiksi Victoria's Secretin rasvat. Tuoksusta ei ehkä ekana tulisi mieleen porkkana, mutta joku makea ainakin. Uskon tosiaan porkkanalla olevan jotain isoakin tekemistä ruskettumisen kanssa, jonka takia syön porkkanaa, käytän porkkanasuihkugeeliä ja rasvon itseäni tällä porkkanarasvalla. Haha, en kyllä edes tiedä onko niistä oikeasti mitään todistettua hyötyä. 

Seuraaava tuote on myöskin Dermosilin: Kyseessä on primo-sarjaan kuuluva itseruskettava, jota käytän välillä motivoituneemmin kuin toiste, mutta melkein ympärivuotisesti. Kuten purkissa lukeekin, itseruskettava antaa nätin luonnollisen värin, enkä ainakaan itse koe tulevani oranssiksi käytön jälkeen. Kuivuu nopeasti ja haju on todella luonnollinen verrattuina muiden merkkien itseruskettaviin. Muistutuksena kaikille, että niitä itseruskettavan levitykseen tarkoitettuja hanskoja kannattaa todellakin käyttää. Pari viikkoa taaksepäin unohdin pestä käteni tämän levityksen jälkeen, ja vaikka havahduinkin asiaan n. 10min päästä, ovat käteni vieläkin oranssit. Omistan samaan sarjaan kuuluvan kasvoitseruskettavan myös, mutta mielestäni siitä saatu väri on todella laimea ja kaulaan laitettaessa levittyy epätasaisesti. Kuitenkin tuo kropan itseruskettava on mielestäni paras ikinä, ja olenkin tainnut käyttää kyseistä tuotetta jo neljä pakettia. 

Nivean porkkana-aurinkorasvaa ei käsittääkseni Suomessa myydä, joten ostan sitä aina ulkomailta varastoon. Tallinnan Prismasta ostin viimeisen pullon, joka maksoi reilu kuusi euroa, kun Suomessa aurinkorasvat maksavat melkein aina yli kympin. Tällä hetkellä ihan täällä Suomessakin käytän suojakerrointa 30, mutta kun iho alkaa tottua, siirryn ensin kehteenkymppiin ja siitä sitten tuohon kutoseen.

We're young enough to say, ooh this has gotta be a good life

Ajattelin tulla jakaman parit kuvat teidän kanssa tekemästäni alelöydöstä parin viikon takaa. Kyseinen paita maksoi 3e ja ainoa jäljellä ollut koko oli omani, joten en pystynyt jättämään kyseistä yksilöä kaupan hyllylle. Musta tää on justiinsa täydellinen vaatekriisien pelastaja, jollaisia ei voi koskaan olla liikaa. Tykkään juuri tän tyylisistä paidoista, jotka on periaatteessa tosi yksinkertaisia, mutta joissa kuitenkin on se joku persoonallisempi juttu mukana. Tällä asulla kävin juhlistamassa mun nimipäiviä sekä isän ja sen vaimon yksivuotishääpäivää Popinossa lounastaen. Illalla olisi tarkoitus jaksaa lähteä Wanajafestareille kavereiden kanssa juhlimaan, mutta suunnitelmat voivat vielä muuttua jonkun ihme puuallergian ja väsymyksen takia. Kesällä olen ollut melkein joka viikko isäni mökillä auttamassa maalaamisessa, ruuanteossa ja puutöissä, joten hieman uupumusta on havaittavissa.

Pakko samalla purkaa vähän tunteita näitä hiuksiani kohtaan tässä samalla. Kuten näette, tyvikasvuni on pääsyt kasvamaan noin kymmenen sentin pituiseksi, joka varsinkin tietyssä valossa näyttää aivan järkyttävältä. Tavallaan haluaisin antaa kesän nyt tehdä luonnollisesti tehtävänsä, eli antaa auringon vaalentaa noita ja avittaisin itse vähän hopeashampoolla ynnä muulla, mutta toisaalta; mieleni on tehnyt jo kauan vaalentaa hiuksiani huomattavasti blondimmaksi. Ikuisena brunettena haluaisin kokeilla oikeasti blondeja hiuksia, mutta kaverit on ainakin vielä saanut mut pysymään erossa kampaajalta (rahatilannekin on ehkä hieman vaikuttanut). Jotenkin nää on musta tällä hetkellä tosi mitäänsanomattoman väriset, ja haluisin jonkinlaista elollisuutta ainakin ennen Saksaan lähtöä. Toisaalta, siellä hinnat olisivat varmaan puolet Suomen hinnoista. En oikein osaa päättää kantaani näihin hiuksiin, mutta todennäköisesti en uskalla kuin ottaa lisää vaaleita raitoja pään täyteen ennen lähtöäni, eihköhän niillä ainakin ekat kuukaudet pärjää?

Yeah we'll be counting stars

Kuten olettekin jo varmaan huomanneet, blogin nimi on muuttunut. Mua hämmentää vieläkin joka kerta kun käyn kattomassa Bloggerista jotain, ja siellä ei luekaan Little bit of Sara. Välissä ollut Sara Saksassa oli todellakin vain väliaikainen, sillä silloin en parempaakaan keksinyt. Nyt kuitenkin koko blogin nimi on muuttunut (ei siis vain bannerissa lukeva nimi) ja pakko sanoa että oudolta tuntuu. Little bit of Sara -blogia kun olen kirjoitellut jo ainakin pari vuotta. Nyt oli kuitenkin oikea hetki vaihtaa nimi, jota olin jo kauan harkinnut. (Coca-colatölkkikin antoi salamyhkäisen mielipiteensä)
Itse olen kokenut tuon kyseisen One Republicin kappaleen heti ensikuulemasta asti niin vaihtaribiisiksi kuin vaan voi olla. Vieläkin jaksan kyseistä biisiä kuunnella kerta toisensa jälkeen, vaikka radioissa se melkein kulutettiin loppuun syksyllä. Mulle toi biisi on kuitenkin niin ajaton ja rakas, ehdottomasti yksi mun lempibiiseistäni ikinä. Siispä en voisi olla tyytyväisempi tähän uuteen nimeen.

Saksavaihtareiden miitti Tampereella

Viime lauantaina oli kauan odotettu päivä, nimittäin muiden Saksavaihtareiden kanssa sovittu miitti Tampereella. Vaikka meitä Saksaan on lähdössä ainakin kymmenen Rotareiden kautta, ei miittiin päässyt kuin me viisi. Hauskaa oli silti, ja vietettiin kiva päivä ei-niin-lämpimässä Tampereella. Suunnitelmissa oli mennä piknikille jonnekin puistoon, mutta sään pysyessä viileänä päätime vain kävellä ympäri Tamperetta ja kahvitella. Tampereella oli kyseisenä viikonloppuna kansainväliset markkinat, jonne päädyttiin sattumalta. Siellä oli monia Saksa-teemaisia kojuja, jossa wurstien ja muiden makkaroiden lisäksi myytiin Bretzeleitä. Nam!

Vedettiin vatsat ihan täyteen bretzeleitä ja suunnattiin Wayne's coffeeseen kahvittelemaan. Siellä vierähti muutama tunti, jonka jälkeen suunnattiin jokainen takaisin kotikaupunkeihimme. Päivästä jäi hyvä fiilis, ja odotan kyllä innollani tapaavani tätä porukkaa ensi vuonna Saksassa. Onneksi ollaan ainakin osan kanssa matkalla aika samoille alueille. 

Tässä vielä linkit muiden Saksaanlähtijöiden blogeihin: Kaislan, Lauran ja Even

Pinssipäivittelyä

Viikonloppuna sain taas hullun pinssientekomotivaation, ja kun sille päälle sattuu niin se kannattaa todellakin hyödyntää. Väsäsin illan ja seuraavan päivän aikana yhteensä melkein 150 pinssiä, joista suurin osa on noita perus Suomen lippuja. Pikkusiskokin innostui jälleen auttamaan, jonka seurauksena sain melkein 50 kappaletta mitä suloisempia rusetteja. Niiden teko-ohjeita en osaa selittää, sillä en millään oppinut itse kyseistä tekniikkaa. Niiden tekemiseen siskoni käytti isokokoista puuhaarukkaa, jonka avulla hän jotenkin pikavauhdilla käänteli tuollaisia rusetteja. Ohjeen hän löysi we♥it:ista hakemalla DIY bow muistaakseni. 

Sain äidin kaverilta lainaksi pinssikoneen, jonka avulla teen vielä noin 50 kappaletta Angry Birds- ja Marimekkoteemaisia pinssejä. Pakko sanoa, että pinssikone on ehkä maailman nerokkain keksintö. Sillä saa tosi nopeasti ja yksinkertaisesti tehtyä noita pinssejä. Angry Birdsit leikkasin lahjapaperista ja purkin sain täyttymään ehkä puolessa tunnissa, koska yhden pinssin teko (leikkaus, kirjoittaminen ja itse pinssin teko) kestää alle minuutin. Toisaalta tuollaiset omatekemät ja itse askarrellut pinssit on ehkä hieman persoonallisempia, mutta pinssikone sopii hyvin varsinkin kiireisille. Itselläni on ollut koko loma aikaa väsäillä pinssejä, ja vaikken todellakaan ole mikään askartelija, näiden kaikkien teko on ollut tosi helppoa.

Olin myös aiemmin tulostanut tuollaisia yhden ruudun kokoisia muumisarjakuvia, jotka olivat tietenkin englanniksi. Taakse liimasin pahvia tekemään pinsseistä hieman kestävämpiä. Tämän idean taisin lukea Nellin blogista, ja koska lopputulos oli musta tosi hieno, päätin itsekin tehdä sellaisia. Suurin osa ideoistahan on monia vuosia vanhoja, koska vaikea nyt mitään kovin uniikkia ja ainutlaatuista on keksiä. Kellään muulla en ole kuitenkaan nähnyt noita rusetteja, mutta niistä pointsit menee täysin siskolleni. 

Hope I get the chance to travel the world

Päivä päivältä tää kaikki konkretisoituu yhä enemmän. Ekat Rotaryvaihtarit vuodelle 2014-2015 ovat jo lähteneet, käyntikortit on tilattu, bleiseri saapui ja pinssejä valmiina jo 286 kappaletta. En siltikään voi uskoa mun unelman oikeasti toteutuvan. Eilen sain vihdoin minäkin bleiserini postista. Voin sanoa, ettei elämässäni kertaakaan ole ollut yhtä onnellista tunnetta, kun minkä bleiserin päälle laitettuani koin. Hymyilin vaan ja ihmettelin peilistä katsovaa oikealta Rotaryvaihtarilta näyttävää tyttöä. Nimilaattaa, jossa luki mun nimi ja maa, jota lähden edustamaan maailmalle. Hämmentävin ja onnellisin fiilis ikinä. Paljon on mahtunut tähän kahteen vuoteen, jonka aikana olen jännittänyt milloin hyväksymistä, piirihaastattelun tulosta, maata, piiriä, host-perheiden yhteydenottoa... Ylipäänsähän mulle ei vaihtoon pääseminen ole koskaan ollut mikään itsestäänselvyys. Kamalin asia olisi ollut, etten terveydentilani takia olisi päässyt toteuttamaan tätä unelmieni vuotta. Olen niin kiitollinen saatuani tämän "uuden mahdollisuuden" lähteä. Uskon osaavani arvostaa tätä mahdollisuutta nyt paljon enemmän, kuin jos olisin lähtenyt jo viime vuonna. Toivon sen myös näkyvän teille lukijoille vuoden aikana. Kuinka oikeasti nautin mun ajasta siellä ja ymmärrän kuinka onnekas oon päästyäni vaihtoon.
Toisaalta onhan lukion toisen vuoden jälkeen lähtemisessä aina omat haasteensa. Mun kouluvuosi Saksassa loppuu ensi vuonna vasta kesäkuun lopussa-heinäkuun alussa, joten kirjoituksiin ei kovinkaan paljon lukemisaikaa jää. Kun tulen takaisin, alkavat sähköiset yo-kirjoitukset (hyi), joihin en ole kertaakaan ehtinyt valmistautua tai ylipäänsä muodostaa omaa mielipidettäni niiden hyödyllisyydestä. Joudun myös vaihtovuoteni aikana treenaamaan joitakin aineita kirjoituksia varten. Tällaisia ovat varmaankin esimerkiksi historia ja matematiikka, sillä enkkua ja saksaa ainakin tulee vuoden aikana treenattua. Silti en kadu hetkeäkään päätöstäni lähteä vaihtoon lukion tokan jälkeen, enkä esimerkiksi vasta ammattikorkeassa/yliopistossa.

Onneksi lähtö ei ihan vielä ole koittamassa, tarkalleen ottaen 49 päivää täällä Suomessa tulen vielä viettämään ennen kuin kone suuntaa Frankfurtiin. Noihin tulee mahtumaan esimerkiksi Kreikan matka perheen kanssa Lefkasin saarelle viikoksi, sekä paljon muuta. Töitä kun ei ole, voi pitää suunnitelmat avoinna ja tehdä kaikkea spontaania ja ikimuistoista. Yksi kesän ikimuistoisimmista reissuista taisi olla viime viikon päiväristeily Tallinnaan Olgan ja Helenan kanssa. Hämeenlinnasta lähdettiin ennen neljää aamulla ja takaisin kotiuduttiin yhden aikaan yöllä. Päivään mahtui shoppailua Kristiine keskuksessa ja keskustassa, Vapianossa lounastamista, frozen yoghurteja ja Boostin smoothieita ja ehdittiinhän me vanhassakin kaupungissa pyörähtää. Kotiin saapuessani olin aivan rättiväsynyt, mutta poskiin sattui silti nauramisesta ja kaikista hauskoista päivän aikana luoduista muistoista. Lisää tällaisia päiviä. ♥

Voihan nenä

Juuri pari viikkoa sitten muistan olleeni tosi tyytyväinen mun tän hetken rahatilanteeseeni. Mitään en ole vähään aikaan hukannut tai rikkonut, enkä tuhlaillutkaan. Tilillä oli tarpeeksi ja suunnittelin jo Tallinnan lähtöä ja ehkä uutta tietokonetta ennen vaihtoon lähtöä. Kunnes... Rakas ja pitkäaikainen kamerani Canon EOS 1000D ja rakastakin rakkaampi objektiivini 50mm putosivat. Itse runko toimi vielä pudotuksen jälkeenkin, kun testasin toisen objektiivin kanssa. Viikonloppuna sekään ei enää toiminut, piti vain ihmeellistä röhinää. Objektiivi meni sen verran palasiksi, että ei kuulemma ollut enää mitään tehtävissä. Se niistä rahoista sitten. Kukaan mun tuntema ihminen ei ole näin kömpelö ja tyhmä kuin minä, ei oikeasti kukaan. Miksi, oi miksi aina minä?!