Hope I get the chance to travel the world

Päivä päivältä tää kaikki konkretisoituu yhä enemmän. Ekat Rotaryvaihtarit vuodelle 2014-2015 ovat jo lähteneet, käyntikortit on tilattu, bleiseri saapui ja pinssejä valmiina jo 286 kappaletta. En siltikään voi uskoa mun unelman oikeasti toteutuvan. Eilen sain vihdoin minäkin bleiserini postista. Voin sanoa, ettei elämässäni kertaakaan ole ollut yhtä onnellista tunnetta, kun minkä bleiserin päälle laitettuani koin. Hymyilin vaan ja ihmettelin peilistä katsovaa oikealta Rotaryvaihtarilta näyttävää tyttöä. Nimilaattaa, jossa luki mun nimi ja maa, jota lähden edustamaan maailmalle. Hämmentävin ja onnellisin fiilis ikinä. Paljon on mahtunut tähän kahteen vuoteen, jonka aikana olen jännittänyt milloin hyväksymistä, piirihaastattelun tulosta, maata, piiriä, host-perheiden yhteydenottoa... Ylipäänsähän mulle ei vaihtoon pääseminen ole koskaan ollut mikään itsestäänselvyys. Kamalin asia olisi ollut, etten terveydentilani takia olisi päässyt toteuttamaan tätä unelmieni vuotta. Olen niin kiitollinen saatuani tämän "uuden mahdollisuuden" lähteä. Uskon osaavani arvostaa tätä mahdollisuutta nyt paljon enemmän, kuin jos olisin lähtenyt jo viime vuonna. Toivon sen myös näkyvän teille lukijoille vuoden aikana. Kuinka oikeasti nautin mun ajasta siellä ja ymmärrän kuinka onnekas oon päästyäni vaihtoon.
Toisaalta onhan lukion toisen vuoden jälkeen lähtemisessä aina omat haasteensa. Mun kouluvuosi Saksassa loppuu ensi vuonna vasta kesäkuun lopussa-heinäkuun alussa, joten kirjoituksiin ei kovinkaan paljon lukemisaikaa jää. Kun tulen takaisin, alkavat sähköiset yo-kirjoitukset (hyi), joihin en ole kertaakaan ehtinyt valmistautua tai ylipäänsä muodostaa omaa mielipidettäni niiden hyödyllisyydestä. Joudun myös vaihtovuoteni aikana treenaamaan joitakin aineita kirjoituksia varten. Tällaisia ovat varmaankin esimerkiksi historia ja matematiikka, sillä enkkua ja saksaa ainakin tulee vuoden aikana treenattua. Silti en kadu hetkeäkään päätöstäni lähteä vaihtoon lukion tokan jälkeen, enkä esimerkiksi vasta ammattikorkeassa/yliopistossa.

Onneksi lähtö ei ihan vielä ole koittamassa, tarkalleen ottaen 49 päivää täällä Suomessa tulen vielä viettämään ennen kuin kone suuntaa Frankfurtiin. Noihin tulee mahtumaan esimerkiksi Kreikan matka perheen kanssa Lefkasin saarelle viikoksi, sekä paljon muuta. Töitä kun ei ole, voi pitää suunnitelmat avoinna ja tehdä kaikkea spontaania ja ikimuistoista. Yksi kesän ikimuistoisimmista reissuista taisi olla viime viikon päiväristeily Tallinnaan Olgan ja Helenan kanssa. Hämeenlinnasta lähdettiin ennen neljää aamulla ja takaisin kotiuduttiin yhden aikaan yöllä. Päivään mahtui shoppailua Kristiine keskuksessa ja keskustassa, Vapianossa lounastamista, frozen yoghurteja ja Boostin smoothieita ja ehdittiinhän me vanhassakin kaupungissa pyörähtää. Kotiin saapuessani olin aivan rättiväsynyt, mutta poskiin sattui silti nauramisesta ja kaikista hauskoista päivän aikana luoduista muistoista. Lisää tällaisia päiviä. ♥