Wandertag im Bonn

Tänään oli Wandertag (=vaelluspäivä) kaikilla koululaisilla, ja meidän luokka lähti englanninkurssilaisten kanssa Bonniin päiväksi teeman mukaisesti vaeltelemaan. Aamulla lähdettiin kahdeksan aikaan ajamaan bussilla kohti Bonnia Mosel-joen viertä kulkien. Bonnissa tavattiin meidän cityvaellusopas historiamuseossa ja lähdettiin siitä sitten pienemmissä ryhmissä parin tunnin vaellukselle Bonnin esikaupunkialueella.

Itse kaupunkikierroksesta en kyllä oikein mitään ymmärtänyt, sillä opas puhui vahvaa etelän murretta ja muutenkin tosi nopeasti. Muuten, esim koulussa ymmärrän jo aika hyvin asiat, mutten osaa vielä ottaa osaa keskusteluun ainakaan saksaksi. Paremmin kuitenkin sujuu kuin miltä alussa vaikutti. :)

Kierroksen aikana käytiin metroasemalla joka oli samalla yks historiamuseon sisäänkäynneistä, YK:n toimiston pihalla, Deutsche Wellen rakennusten pihalla, liittokanslerin entisessä "gungalow'ssa" (näin se oltiin käännetty englanninkielisessä opasteessa, sillä kyllä käsittääkseni tarkotettiin toimistoa..) ja Mosel-joen varrella kuvailemassa.

Lämpötila täällä Saksassa on ollut melkein viidentoista asteen yläpuolella joka päivä, tänäänkin taisi olla yi 20 astetta. Aamuisin on kuitenkin kauhean pimeää ja sumuista, ja välillä sataa tosi rankasti. Viime viikonloppuna olin muiden Rotaryvaihtareiden kanssa Solingenissa, ja en oo ikinä elämässäni kokenu yhtä paljon ja yhtä isoja rankkasateita kun sinä viikonloppuna. Muutenkin viikonloppu meni vähän pieleen mun osalta, mutta teen siitä varmaan oman postauksen.

Jälleen varsin väsynyt kielen puhumisesta, mutta jälleen myös onnellinen turisti Bonnin ostoskadulla. Tutustuin tänään ihan mahtaviin ihmisiin ja muutenkin nautin tosi paljon tästä päivästä. Toivottavasti vielä monia tällaisia edessä päin. ♥

Zwei woche

Ajattelin tulla ihan pikaisesti julkaisemaan täällä muutamat puhelinkuvat menneeltä parilta viikolta. Puhelimeen on kuvia kertynyt täällä olon aikana ehkä 10, joten pitää hieman parantaa. Tänään tuli kaks viikkoa täyteen täällä Saksassa. Kaksi viikkoa sitten tähän aikaan olin odottelemassa matkatavaroitani saapuvaksi malttamattomana, sillä halusin jo päästä host-perheen luokse, jonka kanssa oon nyt jo kaksi viikkoa asustellut. Ompas outoa. Jo tässä ajassa oon kotiutunut tosi hyvin tänne, koska monet asiat on samanlaisia kuin Suomessa. Aika on mennyt nopeasti, vaikka koulupäivät tuntuvat matelevan mielettömän hitaasti. Varsinkin ne matikan tunnit, joita mulla onkin melkein jokaisena päivänä ja joinain päivinä kaksikin tuntia...

1: Matkalaukun kanssa kriiseilyä pari tuntia ennen lähtöä. Mun matkalaukku painoi lähtöivän aamuna 27kiloa, ja ennen lähtöä jouduin säätämään aika moneen kertaan matkalaukun sisällön kanssa. Luotin siihen, ettei käsimatkatavaroita punnita ja siirsin sinne kaiken ylipainon käsimatkatavaroista. Osa tavaroista jäi myös kotiin, mutta äiti lähettää ne varmaan parin viikon sisällä.

2: Este selfie im Deutschland! Uuden, Trieristä ostetun paidan kera mun kirkkaanoranssissa huoneessa.

3: Stundeplan eli lukujärjestys. Mun piti ennen tänne lähtöä valita yksi kieli, yksi reaali ja yksi tiedeaine pääaineeksi eli Leistungskurssiksi, muut ovat pakollisia. Pääaineiksi valikoitui matikka, yhteiskuntaoppi ja englanti, joita mulla on viisi tuntia viikossa. Matikka vaikuttaa kuitenkin sen varran lukion pitkää matikkaa vastaavalta, että toivottavasti huomiseksi saisin sen vaihdettua mantsaan. Espanjan vaihdan varmaan myös ranskan nollakurssiin eli aloittavaan ranskaan, ja musiikin kuvikseen koska täällä musa on pelkkää teroiaa.

4: Jalkapallopelissä Saksaa kannustamassa. Toi on kyllä pakko päästä kokemaan uudestaan!

Mun osalta tää tuntuu olevan vähän liiankin totta :D Milka on vaan maailman parasta suklaata ja muutenkin kaikki näiden ihanat mehut ja karkit ja smoothiet ja kaikki. ♥ Mun lempparikauppakin täällä on varmaan joku ruokakauppa kun ne on niin edullisia ja niissä on niin paljon kaikkea ihmeteltävää. 

Mein liebe Dorf

Hallo alles!
Ensimmäinen kouluviikko täällä Saksassa takana. Vaikken saksalaiseen koulujärjestelmään kovin rakastunut ole (puhelinkielto, jotkut opettajat ei anna lupaa juoda edes vettä tunnilla..) niin hengissä selvisin. Kouluni on tosi iso ja rakennuksia on monia. Jokaisena päivänä oon ollut väärillä tunneilla ja muuten vaan eksyksissä, sillä esim. luokkien numeroissa ei ole mitään järkeä. MSS19 vaan sattuu olemaan jossain ja MSS20 ihan toisella puolella koulualuetta. En vaan tajua. Kävelen ympäri koulualuetta koulun kartta kädessäni ja vaikka kysisinkin apua, saatan silti päätyä väärään paikkaan. Kyllä se toivottavasti siitä vielä helpottuu.

Eilen olin Isabelin ja Maiken (Amelien kaverin pikkusisko ja sen kaveri) Holler sightseengillä. Hollerissa on siis asukkaita noin 700, mutta se on kuitenkin oma kylä eikä esim. osa Montabauria. Hollerissa on leipomo, kauneussalonki, autokoulu, pyöräkorjaamo, urheiluhalli, päiväkoti ja ruohonleikkurikauppa. Ja tietenkin kirkko. Oikeesti Saksassa ihan pienimmissäkin kaupungeissa on iso kirkko tai kirkot (katolinen ja luterilainen), mikä on musta tosi outoa koska Suomessa pienissä kaupungeissa on ennemmin ruokakauppa tms. kun kirkko. Täällä kyllä on muutenkin uskonto isompana osana ihmisten arkea kun Suomessa mun mielestä.

Aika tavalliselta Saksalaiselta kylältä tää näyttää. Holler on oikeestaan kokonaan mäkeä, ja mäen juurella on alemmassa kuvassa oleva Rathaus, kirkko ja "Altstadt" eli vanha kaupunki, jossa on ehkä yks talo. Mä asun tällä hetkellä mäen puolessavälissä, seuraava perhe asuu tästä ehkä 50m alempana ja meijän talolta näkee mun vikaan perheeseen. Ekalla viikolla kaikki mun hostperheet tuli meille illalliselle, eli pääsin tapaamaan heidät kaikki kerralla. 

Tässä perheessä arkisin asuu vaan hostäiti ja hostisä mun lisäks. Kerran kuukaudessa mun hostsisko Amelie tulee Dortmundista kotiin ja toisen hostsiskon, Magdalenan tapaan vasta helmikuussa jolloin hän tulee takaisin Saksaan yliopistovaihdosta Malagasta. Hän opiskelee ihan Sveitsin rajalla, joten ei tulla silloinkaan montaa kertaa näkemään. Näillä on myös poika joka on tällä hetkellä Brasiliassa vaihdossa. Myös molemmat hostsiskot on ollu vaihdossa.

Seuraavassa perheessä on äiti, isä, 14-vuotias poika ja koira. Äiti käy kanssa kuorossa, joka varmaan aloitan ensi viikolla. Heille tulen muuttamaan joulun ja uudenvuoden välissä.

Viimeisessä perheessä on äiti, isä ja kolme yli 20v poikaa. Pojista yksi muuttaa parin viikon päästä Australiaan, toinen asuu Frankfurtissa ja kolmas kotona. Isä vetää Hollerissa sulkapalloa nuorille, ja mäkin kävin siellä kokeilemassa. Vaikka oonkin ihan surkea, niin varmaan menen ensi viikollakin. :)

Teen varmaan erikseen postauksen mun huoneesta ja ylipäänsä tästä talosta, mutta lyhyesti sanottuna viihdyn tosi hyvin täällä. Mun huone on väritykseltään oranssi ja tosi lämpimän olonen; mulle oltiin tehty sellasia lappuja joka paikkaan missä luki esim. että laita tähän seinälle kuvia parhaista tapahtumista vuotesi aikana yms, ja musta ne oli tosi ihania! Ilmeisesti Magda oli tehny ne ennen Espanjaan lähtöään. Hän oli ostanu mulle myös avaimenperän kotiavainta varten ja päiväkirjan.

Viikonloppu hurahti vuoden viimeisessä Kirmesissä ja Amelien kavereihin tutustuessa. Tänään Hollerissa oli joku luontojärjestön pitämät myyjäiset, missä tehtiin jotain visailuja liittyen luontoon ja syötiin paljon kakkua. Vaihtarikilot, here I come!

Nyt meen kattoon Itse ilkimyksen auf deutsch, joten tschüs!

Fußball im Dortmund

Viime sunnuntaina pääsin kokemaan jotain varsin hienoa täällä Saksassa: Jalkapallopelin superisolla stadionilla, jonka Saksa vieläpä voitti. Hostäiti oli heti Saksan mm-mestauuden jälkeen varannut liput heille ja mulle katsomaan ekaa Saksan maajoukkueen peliä mm-kisojen jälkeen, ja niin oli kyllä muutama muukin. Stadionilla oli nimittäin yhteensä 62 000 katsojaa. Sunnuntaina lähdettiin ajamaan yhdeksän aikaan ensin kohti perheen asuntovaunun talvipaikkaa, jonne käytiin jättämässä vaunu. Sen jälkeen ajettiin kolme tuntia Dortmundiin, jossa host-siskoni Amelie opiskelee ja asuu. Käytiin Amelien asunnolla, joka oli ihan Dortmundin keskustassa, viidennessä kerroksessa hissittömässä talossa. Maisemat oli tosi nätit ja muutenkin kämppä oli ihan mahtava verrattuna vaikka mun Hoasin kämäiseen pikkukämppään. Kuitenkin se viiden kerroksen kapuaminen joka ikisenä päivänä... Huhhuh.

Kaupunki oli täynnä kisafiiliksissä olevia skottimiehiä hameineen, ja tietysti saksafaneja. Mentiin hakemaan sellasesta kasvisravintolasta ihanat tofurullat, jotka oli vähän kun rullakebabit mut vaan kasvisversiona. Se oli niin hyvää! Muutenkin ruoka täällä on tosi lecker, tosin leipään oon kyllä jo ihan kyllästynyt. Smoothiet maksaa kaupassa alle euron ja niitä juonkin melkein joka aamu.

Mähän en siis koskaan aikasemmin oo ollu jalkapallopelissä, mutta uskoakseni tuolla oli kyllä aikamoinen tunnelma koko pelin ajan. Kun pelaajat esiteltiin, juontaja sano aina sen pelinumeron ja ihmiset huus sen pelaajan nimen. Välillä laulettiin jotain "Deutschland ist nummer eins in die Welt" ja välillä jotain muuta mistä mulla ei ollut hajuakaan. Hauskaa kuitenkin oli, ja Saksahan siis voitti 2-1.

Peli loppui kymmenen aikaan, meillä meni yli tunti päästä metrolla pois stadionilta, ruuhkien takia päästiin isolle tielle vasta yhden aikaan ja kolmen aikaan päästiin takaisin Holleriin. Menin vielä suihkuun ja nukkumaan pääsin vähän ennen neljää. Seuraavana aamuna koulu alkoi 7:50. Pientä väsymystä oli havaittavissa, mutta oli kyllä sen arvoista! 

Kölner Dom

Voi kuinka aika on menny nopeesti! Blogia en oo ehtinyt kovin päivittämään, koska ollaan oltu koko ajan liikkeessä. Hostit kuitenkin sano, ettei jokasesta vapaapäivästä tuu todellakaan yhtä kiireinen. Hyvä niin. Viime viikolla kävin Trierin lisäksi Kölnissä, jossain pikkukylässä etelämmässä juhlimassa hostäidin veljen synttäreitä, Dortmundissa jalkapallopelissä (siitä tulossa oma postaus!), hostsiskon kaverin synttäreillä ja Saksalaisissa "karnevaaleissa", Kirmesissä.

Hostisäni on tosi musikaalinen ihminen, ja vapaapäivänään hän halusi lähteä käsittääkseni Euroopan suurimpaan musiikkikauppaan. Siellä vietettiin siis suurin osa päivästä, ja nopeasti käytiin katsastamassa myös Kölnin keskusta. Shoppailemaan en kovinkaan paljon päässyt, mutta kyllä sinne vielä ehtii. Musiikkikauppa oli kyllä vähän erilainen suomalaisiin pikku musiikkiliikkeisiin verrattuna; kuusi kerrosta soittimia, oma kerros nuoteille ja laulukirjoille, muutama kahvila ja oma ravintola oli aika mieleenpainuva kokemus musiikkikaupaksi. Koko kauppa oltiin sisustettu sellaseen Hard Rock Cafe -tyyliin, eli tunnettujen bändien kitaroita yms. otiin ripustettu seinille ja muutenkin sisustus oli ihanan retro. Aikamoinen musiikkikauppa siis.

Kölnissä suunnitelmamme oli kiivetä Domin "huipulle" maisemia ihailemaan. Maisemat todellakin olivat hienot ja oltiin varmaan tunti tuolla ylhäällä maisemia katselemassa (ja hengitystä tasaamasssa..) Ylhäältä näkyi Kölnin rautatiesilta, monia kirkkoja, Rhein tietenkin ja muutenkin auringon paistaessa koko kaupunki näytti kauniilta.

Eilen mulla alkoi koulu, huomenna meen Hollerin kuoroon tutustumaan, torstaina käyn kokeilemassa sulkapalloa vikan hostisän kanssa ja viikonloppuna Amelien (hostsisko) kanssa naapurikaupungin Kirmesiin. Hyvin menee siis. :)

Kuvassa erittäin väsynyt, mutta onnellinen turisti. Paidan ostin "vahingossa" Primarkista. Kölnissä oli tuona päivänä niin kuuma, että oli pakko mennä ostamaan joku paita oman collegepaitani tilalle. Primarkin jonot tuntien en tietenkään jaksanu jonottaa, vaan kävelin vaan kassalle kivalta näyttävän paidan kanssa. Ilmeisesti unohdin katsoa kokolapun, sillä vasta pukiessa paitaa päälleni huomasin sen olevan kokoa 46... Tuonne kiipeämisen jälkeen olin kuitenkin tyytyväinen, ettei sentään sillä collegella tarvinnut kiivetä niitä 519 hemmetin jyrkkää rappusta.

Bis bald!

Trier

Keskiviikkona lähdettiin heti aamusta ajamaan kohti Trierin kaupunkia. Host-isällä oli siellä jotain työmenoa ja minä ja host-äiti lähdettiin mukaan. Matka kesti pari tuntia, sillä Trier sijaitsee ihan Luxenbourgin rajan tuntumassa. Kaupunki on Holleriin (700 asukasta) verrattuna aika paljon isompi sadalla tuhannella asukkaallaan, ja oli kiva päästä käymään vähän isommassa kaupungissa. Triorissa kasvatetaan viiniköynnöksiä (?) joten niitä tuli tuulimyllyjen lisäksi nähtyä matkan aikana paljon.

Aamulla käytiin vanhoissa kirkoissa ja muissa rakennuksissa. Tää kuva on otettu Porta Nigrasta, josta on nykyään jäljellä vaan osa portista ja siitäkin suurin osa korjailtu myöhemmin, mutta joka ennen aitasi koko Triorin alueen. (Jos nyt yhtään oikein ymmärsin.) 

Osa ajasta pyhitettiin myös shoppailulle. Löysin itselleni huulipunan, meikkivoiteen, kulmakynän, suihkugeelin, kasvojenpesuaineen, huulirasvan, collegepaidan ja toisen paidan ja kolme levyä Milkaa yhteensä varmaan alle kolmellakympillä! Saksan hinnat on niin parhaita. Löysin jo myös omat lempparivaatekauppani -ruokakauppani ja -kosmetiikkaliikkeenkin. Siellä kosmetiikkakaupassa myydään eläinkokeetonta, luomua, vegaanista luonnonkosmetiikkaa parilla eurolla. En tajua. 

Käytiin myös kävelemässä sellasessa isossa puistossa kaupungintalon lähellä. Siellä oli kauheesti poliiseja ja osa puistosta oltiin suljettu ihmisiltä, koska Saksan presidentti oli tulossa illalla käymään Triorissa tuolla kaupungintalolla ilmeisesti. Me ei kuitenkaan ehditty siihen asti jäämään Trioriin, vaan lähdettiin kuuden aikaan takaisin tänne ihanaan Holleriin.

Viihdyn täällä tosi hyvin ja kaikki vaikuttaa ihan loistavalta! (mun saksantaitoa lukuunottamatta)

Ich bin hier!

Täällä sitä ollaan Saksassa! Viimeinen viikko Suomessa meni sellaisessa kiireessä milloin missäkin, että postailu jäi vähemmälle. Vikana viikonloppuna mulla oli pienet kaveri- ja sukulaisläksiäiset kotona ja muuten aika kului pakkailua panikoidessa. Loppupeleissä matkalaukussa oli yhden kilon ylipaino ja käsimatkatavarat painoi tuplasti sallitun määrän, mutta niitä ei onneksi kukaan punninnut. :D
Kentälle mukaan tulivat siis parhaat kaverit, joiden hyvästely oli ihan kamalaa. Ekan kerran itkin kun piti sanoa heipat pikkusiskolle, sitten vielä itkevää äitiä halaamaan ja äidin miesystävää tietysti, ja sen jälkeen vielä kaverit. Ihan kamalaa. Siitä sitten itkuisena turvatarkastukseen, jossa jouduin tyhjentämään lentolaukun sisällön kokonaan ainakin viiteen astiaan tavaranpaljouden takia. Kyyneleet silmissä, naama itkusta punaisena ja muutenkin ihan hämilläni ollessani taisin olla aika huvittava näky. En saanut edes lentolaukkua nostettua turvatarkastuslinjastolle ilman apua. Lento meni hyvin ja reilun parin tunnin odottelun jälkeen oltiinkin jo Frankfurtin kentällä. Koneesta bussi terminaaliin matkatavaroita odottelemaan, siellä sitten melkein tunti vierähtikin niitä odotellesa... Sain onneksi matkalaukkuni heti ensimmäisenä ja vihdoin pääsin Kiaran ja perheeni luokse. Kiara on ollut Suomessa vaihdossa ja hän halusi tulla mua kentälle vastaan, ja olikin ihanaa kun oli joku tuttu kasvo vastaanottamassa mua. Sen jälkeen vietiin Kiara kotiin ja matka kohti Holleria pystyi alkamaan. Frankurtista Holleriin autolla kesti vähän alle tunti rakennustöiden ja muiden hidasteiden takia. Kotona syötiin iltapala (leipää, juustoa, marmeladia yms) ja mentiin nukkumaan.

Pikkusisko (♥) leipoi mun läksiäisiin maailman hienoimman Saksakakun valkosuklaa-suklaatäytteellä. Maistui yhtä hyvälle kuin näyttikin. Itse lähinnä vahdin vierestä hommien etenemistä ja söin maailman parasta suklaakakkutaikinaa.

Ekana kokonaisena päivänä, tiistaina tehtiin kaikkia perusasioita. Hankittiin mulle puhelinliittymä, käytiin kaupungintalolla "kirjaamassa mut sisään" Montabaurin asukkaaksi ja ostettiin mulle junaan sellanen alennuskortti. Käytiin myös koululla esittäytymässä ja kuulin että meen luokalle 11 jotain, eli lukion tokalle luokalle. Siellä porukka on mua juonkin verran nuorempaa, mutten usko sen haittaavan. Tulevassa koulussani (MTG=Mons-Tabor Gymnasium) on yli 1 500 oppilasta, mikä hieman pelottaa. Koulu oli ihan valtava ja rakenuksia oli tosi monta. Illalla mulla oli eka Rotarytapaaminen, jossa luovutin Hämeenlinnan Aulangon klubin viirin ja tietenkin söin hyvin. Tapaaminen oli hienossa ravintolassa Montabaurin keskustassa, ja monet klubilaisista oli jopa käyny Suomessa. :) Sain myös kuulla, että toisen Montabaurin lukioista (musiikkilukio sekin) ystävyyskoulu on Sibeliuslukio, ja sieltä tulee joka vuosi oppilaita tänne. Hieman hämmentävää.