Voi kuinka aika on menny nopeesti! Blogia en oo ehtinyt kovin päivittämään, koska ollaan oltu koko ajan liikkeessä. Hostit kuitenkin sano, ettei jokasesta vapaapäivästä tuu todellakaan yhtä kiireinen. Hyvä niin. Viime viikolla kävin Trierin lisäksi Kölnissä, jossain pikkukylässä etelämmässä juhlimassa hostäidin veljen synttäreitä, Dortmundissa jalkapallopelissä (siitä tulossa oma postaus!), hostsiskon kaverin synttäreillä ja Saksalaisissa "karnevaaleissa", Kirmesissä.
Hostisäni on tosi musikaalinen ihminen, ja vapaapäivänään hän halusi lähteä käsittääkseni Euroopan suurimpaan musiikkikauppaan. Siellä vietettiin siis suurin osa päivästä, ja nopeasti käytiin katsastamassa myös Kölnin keskusta. Shoppailemaan en kovinkaan paljon päässyt, mutta kyllä sinne vielä ehtii. Musiikkikauppa oli kyllä vähän erilainen suomalaisiin pikku musiikkiliikkeisiin verrattuna; kuusi kerrosta soittimia, oma kerros nuoteille ja laulukirjoille, muutama kahvila ja oma ravintola oli aika mieleenpainuva kokemus musiikkikaupaksi. Koko kauppa oltiin sisustettu sellaseen Hard Rock Cafe -tyyliin, eli tunnettujen bändien kitaroita yms. otiin ripustettu seinille ja muutenkin sisustus oli ihanan retro. Aikamoinen musiikkikauppa siis.
Kölnissä suunnitelmamme oli kiivetä Domin "huipulle" maisemia ihailemaan. Maisemat todellakin olivat hienot ja oltiin varmaan tunti tuolla ylhäällä maisemia katselemassa (ja hengitystä tasaamasssa..) Ylhäältä näkyi Kölnin rautatiesilta, monia kirkkoja, Rhein tietenkin ja muutenkin auringon paistaessa koko kaupunki näytti kauniilta.
Eilen mulla alkoi koulu, huomenna meen Hollerin kuoroon tutustumaan, torstaina käyn kokeilemassa sulkapalloa vikan hostisän kanssa ja viikonloppuna Amelien (hostsisko) kanssa naapurikaupungin Kirmesiin. Hyvin menee siis. :)
Kuvassa erittäin väsynyt, mutta onnellinen turisti. Paidan ostin "vahingossa" Primarkista. Kölnissä oli tuona päivänä niin kuuma, että oli pakko mennä ostamaan joku paita oman collegepaitani tilalle. Primarkin jonot tuntien en tietenkään jaksanu jonottaa, vaan kävelin vaan kassalle kivalta näyttävän paidan kanssa. Ilmeisesti unohdin katsoa kokolapun, sillä vasta pukiessa paitaa päälleni huomasin sen olevan kokoa 46... Tuonne kiipeämisen jälkeen olin kuitenkin tyytyväinen, ettei sentään sillä collegella tarvinnut kiivetä niitä 519 hemmetin jyrkkää rappusta.
Bis bald!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti