2014: These are the days we've been waiting for, and days like these who couldn't ask for more

Ajattelin tulla tekemään postauksen mun kuluneesta vuodesta 2014. Kuten kaikki varmaan ymmärtää, mulle tää vuosi on tuonut mukanaan tosi suuria muutoksia ja vuosi 2014 on ollut varsin monella tavalla ikimuistoinen. Mun onnennumero on 14, ja uskon että senkin takia tämä vuosi on ollut mulle niin tärkeä ja kaikin puolin onnistunt. Kuvien muodossa halusin teillekin jakaa mun tän vuoden kuvat, ja kukas niistä kuvista paremmin olisi ajantasalla kuin rakas iPhone neloseni, joka tuntuu vetelevän viimeisiään. Sen avulla sain kuitenkin tähän postaukseen paljon apua, sillä kartan avulla pystyin katsomaan, missä suurimman osan mistäkin kuukaudesta vietin (ainakin kuvien perusteella) ja keiden kanssa niitä selfieitä milloinkin tuli otettua.

TALVI/KEVÄT

1. Vuosi vaihtui tuttuun tapaan tyttöjen kanssa ensin yhdellä meistä aloitellen ja iltaa istuen, jonka jälkeen suunnattiin kaupunkiin juhlimaan vuoden vaihtumista. Mukana silloin olivat mm. meidän italialaisvaihtarimme Matteo hänen jenkkikaverinsa kanssa, ja tietenkin puoli Hämeenlinnaa. 2. Viime vuonna meillä Kalliossa oli tosiaan vaihto-oppilaana ranskalainen Cyrielle, jonka kanssa tuli alkuvuodesta vietettyä paljon aikaa. Teehetket ennen Sirin suomentunteja, koulussa hengalu ja pullien osto Valtsusta ja sen jälkeen vaihtarikilokauhuhetket olivat kyllä varsin ikimuistoisia. Muutenkin talvesta kevääseen hengasin tosi moneen otteeseen vaihtareiden kanssa. ♥ 3. Taas yksi niistä hetkistä, kun koulun ruokalan ollessa täysi jouduimme syömään portaikossa. Ilmaista kouluruokaa on täällä ollessa oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla. 4. Lahdessa pidetty vaihtarikoulutus, jossa tuli tavattua ekaa kertaa muut vaihtarit ja muutenkin (jälleen kerran) kuultua ne tärkeät informaatiot tätä vuotta varten. 5. Ekaa kertaa Aulangon Rotaryklubille menossa esittäytymään ja tietenkin syömään. Stressasin tuota päivää ihan hirveästi etukäteen, mutta onneksi se sujui ainakin niin hyvin, etteivät mun lähtöä peruuttaneet. 6. Kevään tullessa ei meinannut koulukäynti enää maittaa, sillä halusin jo kovasti lähteä tätä unelmieni vuotta viettämään ja muutenkin kesälomalle tuulettumaan. Stessiä.

KEVÄT/KESÄ

1. Siitä hetkestä, kun mulle selvisi ettei S-marketin fetakuutioissa ole juoksetetta, söin oikeastaan pelkästään salaattia sen ainaisen ja ikuisen nuudelin tilalla. Täällä olen kuitenkin heittänyt nuo terveelliset elämäntavat roskakoriin ja elänyt kunnon yolo-asenteella; kerranpa sitä vaan Saksassa vaihdossa ollaan. 2. Neean kanssa tuli vietettyä juhannus Hämeenlinnassa kruisaillen, ja kesälomallakin käytiin ajelemassa Vantaalla Jumbossa myöhemmin lounastaen. 3. Mikkelissä kummitytön/serkkujen luona en ehtinyt kuin kerran piipahtamaan viikonlopuksi. Jouluna lähetin sinne paketin, jossa oli mm. saksalaisia jouluherkkuja ja neidille parit uudet vaatteet. 4. Fifa Wold Cup 2014 ja Maailmanmestari Saksa. Olin meidän kisakatsomolaisista ainoa Saksa-fani, ja siksi voitto tuntui vieläkin makeammalta.  5. Miley Cyrus siskon kanssa kesäkuussa oli varsin mustettava aloitus kesälomalle 2014. 6. Vihdoin ja viimein se aivan liian kauan odotettu päivä koitti: Bleiseri saapui. Oli oikeesti varmaan yks mun kesän kohokohdista, haha. Nyt toi bleiserikään ei taida mennä enää kiinni.

KESÄ

1. Tallinna, onnellinen minä auringon lämmittäessä vaikka aamulla koinkin jonkimoisen hypotermian noilla vaatteilla, kun odottelimme aamuneljän aikaan bussia saapuvaksi. 2. Nopeasti se päivä koittikin. Koko kesän tein itsenäisiä tehtäviä milloin mitäkin kurssia suorittaen ja nopeasti se kesä kului niitä tehden. 3. (Erittäin kronologinen järjestys) Matkalaukut vihdoin pakattuna ilman yhtäkään ylipainokiloa ja valmiina suuntaamaan tänne. 4. Vikana viikonloppuna Olga ja Heltsu järkkäs mulle läksiäisylläri-illallisen. Hakivat mut kotoa ja pistivät tuon huivin silmille ja mulla ei ollut mitään hajua, mihin sitä oltiin suuntaamassa. 5. Hihihi 6. Viimeinen yö Helsingin kämpässä. Kesä oli kyllä niin kummallinen, kun ei enää voinut kulkea 70Vllä milloin huvitti minne huvitti, eikä muutenkaan enää asunut omillaan. Toi Suutarila-aika oli kyllä mun elämän parasta aikaa. Toisaalta en pistä kyllä yhtään vastaan, jos Hoasilta löytyy mulle abivuodeksi asunto paremmalta sijainnilta.

SYKSY/TALVI

1. Siskon ikävöinti. Oon jo suunnitellut kaiken valmiiksi shoppailuista syömiseeen (mitä sitä muuta oikeastaan tarvitseekaan), kun neiti tänne 22 päivän päästä saapuu. ♥ 2. Perheenvaihto ensimmäistä kertaa, ja viimeistä kertaa tänä vuonna. 3. Ensimmäinen yö toisessa host-perheessä. Mun huone on täällä tosi ihana ja kotoisa, joten uni tuli onneksi nopeasti. 4. Syksyllä olen päässyt joka perjantai Inan ollessa mun kanssa samaan aikaan Freistundella, toimimaan hiusmallina mitä ihanimmille kampauksille. 5. Life of an Exchange Student 6. Michelén synttärijuhliin menossa viime viikolla.

AT THE MOMENT:

1. Tänään kävin "ripsihuollossa". Nainen oli kuitenkin tainnut ymmärtää ripsienpidennys-käsitteen hieman väärin ja kyseessä olikin siis pelkkiä sellaisia kotonakin laitettavia ripsilisäkkeitä tai sellaisia. No, ainakin mulla on nyt nätit ripset uudeksi vuodeksi. 2. Olen löytänyt uudelleen vanhan rakkauteni, tictacit. Kuvassa uusi lempparimakuni appelsiinin ja mangon lisäksi, nimittäin Spearmint mix. Nam! 3. Uuden vuoden sää. Lämpöasteet olivat aamulla palanneet, ja niiden mukana suli myös lumi.

Tällainen on mun vuosi 2014 ollut. Yksi 18-vuotiaan elämäni parhaista vuosista oli kyseessä. Mä en kuitenkaan täysin yhdy muiden vaihtareiden sanomisiin siitä, että tää olisi henkisesti rankin vuosi elämästäni tähän asti. On tää rankkaa toki ollut, mutta ei suinkaan rankin. Täällä ne kaikki pienet ilot tuntuu myös paljon suuremmilta ja niitä osaa arvostaa paljon isommin kuin Suomessa, en tiedä miksi. Tuntuu muuten tosi kummalta ajatella, että ensi vuodesta tulen suurimman osan asumaan ulkomailla yksikseen perheestä perheeseen kiertäen, mutta niinhän se about menee. 

Ensi vuodelle toivon ennenkaikkea terveyttä, ja sitä että pystyn suorittamaan vaihtovuoteni loppuun kunnialla ilman mitään suurempaa draamaa. Toivon myös, että löytäisin jonkun kivan harrastuksen itselleni, eikä sen urheilukärpäsen pisto haittaisi menoa ollenkaan. Hyvä fiilis aloittaa uusi vuosi uudessa perheessä, toivottavasti teillä lukijoilla on ollut kiva seurailla mun menoa tänä vuonna ja jaksatte samaa menoa ensi vuonnakin. 

Hyvää uutta vuotta 2015! 

Perheenvaihto +Deutsches Eck

Ensimmäisestä perheenvaihdosta selvitty hengissä, ja tällä hetkellä kirjoittelenkin siis täältä uudesta kotoa kuulumisia. Perheenvaihto tapahtui 27. päivä ja pakkailut olin aloittanut pari päivää aikaisemmin. Lopulta tavarat sain pakattua kahteen isoon matkalaukkuun, lentolaukkuun, urheilukassiin, Kånkeniin ja kahteen isoon muuttolaatikkoon. Pieni paniikki alkaa jo tässä vaiheessa vuotta iskeä, että kuinka ihmeessä tämän kaiken saa sitten takaisin Suomeen kuljetettua..?
Mulla on kyllä mitä nerokkaampia suunnitelmia autosta asuntovaunun ostamiseen ja sitten takaisin Suomeen ajamiseen, mutta jostain kumman syystä kukaan kavereista/perheestä ei oikein innostu noista mun suunnitelmistani.
Uudessa perheessä menee tosi hyvin, mut on otettu hyvin vastaan ja kaikkien kanssa kemiat kohtaa mitä parhaimmin. Mulla on siis kohta 15-vuotias hostveli, jonka kanssa jaetaan alakerta, ja hostvanhemmat jotka asustelee tuolla yläkerrassa. Hostäidin kanssa ollaan samassa kuorossa ja muihinkin perheenjäseniin olen ehtinyt täällä asuessani hyvin tutustumaan, joten tänne muutto ei jännittänyt melkein ollenkaan. 

Mun muuttopäivänä tännekin päin Eurooppaa satoi vihdoin ensilumi, ja päätettiin sitten jo mun ekana päivänä lähteä sitä (ja kaunista säätä) ihailemaan Koblenziin Deutsches Eckessä vieraillen. Kyseisessä paikassa sijaitsee vanhoja linnoituksia, museoita, kesäisin ulkoilmateatteri ja Sailbahn, jonka mukana pääsee tuolta "vuorelta" kaupunkiin ja takaisin. Paikka on sen takia niin paljon turisteja mukaansavetävä (?), koska siellä yhdistyvät kaksi Saksan suurinta jokea, Rhein ja Mosel. Pakkasta oli koko päivän ajan, ja mä meinasin oikeasti jäätyä kuoliaaksi täällä -5 asteen pakkasessa, haha. Käytiin Koblenzissa syömässä Pizza Hutissa ja lähdettiin sitten kotia kohti. Illalla katsottiin Transcendence -leffa, joka oli ihan mielettömän hyvä.

Tänään suunnitelmissa on iltapäivästä lähteä Koblenziin shoppailemaan, joka sopii mulle erittäin hyvin. Suunnitelmissa olisi löytää itselleni jotain kivaa alennusmyynneistä, sekä uusi lompakko vanhan rikkoutuneen tilalle.

Terveisin täällä parin asteen pakkasessa jäätynyt turisti

Weichnachten

Hyvää joulua kaikille rakkaille tutuille ja lukijoille!
Tämä joulu oli monestakin syystä varsin erikoinen mulle, alkaen vaikka siitä että joulua oikeastaan juhlistettiin täällä vasta tänään. Eilen oli Heiligabend, eli nimensä mukaan vasta illalla alettiin juhlia joulun saapumista. Illalla mentiin kirkkoon perheen kanssa, jonka jälkeen oli tarkoitus mennä vaeltamaan muiden kirkkoihmisten kanssa ja lauleskella siellä iltaan asti joululauluja. Sade kuitenkin muutti suunnitelmat siihen, että mentiin suoraa kirkon jälkeen kotiin ja lauleskeltiin sitten siellä. Illalla syötiin varsin saksalainen ateria, (soija)würstia ja perunasalaattia, joka oli kyllä tosi hyvää. Ruuan jälkeen pelattiin pelejä yöhön asti, ja yöllä saatiin avata lahjat.

Tänään, joulupäivänä vietettiin siis meidän perheessä vasta joulua. Syötiin jouluruoka, joka sisälsi mun osalta soijanakkeja, punakaalia, salaattia, Klößeneitä (ei mitään hajua mikä se oli tai miten se on valmistettu, mutta lihaa siinä ei ollut) ja jälkkäriksi vadelmaspekulatius -jäädykettä, kakkua ja suomalaisia Geisha-konvehteja. Kohta pelataan yhdessä lisää Monopolia, Schwarz-Rot-Gelb -peliä tai uutta lemppariamme; Black Stories. En tiedä onko kyseinen peli vielä Suomeen tullut, mutta suosittelen kokeilemaan!

Muutenkin tämän vuoden jouluni oli huomattavasti normaalia uskonnollisempi. Saksa on Suomeen verrattuna paljon uskonnollisempi maa, ja varsinkin sellaista munkin ajatusmaailmaa (ateismia) vastaavaa ei täällä tule kovinkaan usein vastaan. Täällä eivät esimerkiksi lapset usko Suomen (ja varmaan koko muun maailman) mukaisesti joulupukkiin, vaan täällä uskotaan Jeesuslapsen tai enkelin tuovan joululahjat. Kirkossa myös käydään useammin adventtiaikaan ja joululaulutkin on musta paljon uskonnollisempia. Myös tavallisten hyvienjoulujen -toivotusten sijaan toivotetaan siunattua joulua.

Tänä vuonna joululahjoja ei ollut määrällisesti niin paljon, mutta sitäkin toivotumpia ja tärkeämpiä kaikki olivat. Isältä sain tämän korun, äitiltä hopeisen ja kolmansilta host-vanhemmilta myöskin yhden kaulakorun. Sain myös toivomani Tähtiin kirjoitettu virhe -kirjan saksankielisenä, pipon, alleviivaustusseja, postikorttikalenterin Saksan kuvilla varustettuna, horoskooppiennustuskalenterin sekä maailman suloisimman ja pehmeimmän jumpsuitin. Sain myös tuon yllä olevassa kuvassa olevan joulupallon, jollaisen hostit olivat käyneet minulle teettämässä. Meidän joulukuusessa oli jokaisen perheenjäsenen, myös entisten vaihtareiden ja tällä hetkellä vaihdossa olevan Balthesin, kaikkien omat joulupallot kuusessa roikkumassa. Musta toi oli maailman suloisin idea ja oli ihana saada omakin joulupallo sinne kuuseen.

Suomalaisia jouluruokia mulla ei todellakaan tullut tänä jouluna ikävä, sillä musta oikeaan kaikki ruuat on surkeita. No, oli siis helppo päättää mitä jouluista ruokaa haluan kokata ensimmäiselle ja kolmannelle host-perheilleni, kun lupauduin 24. päivä kokkaamaan heille Suomalaisen jouluaamiaisen. Riisipuuro onnistui mitä mainiommin, eikä luumukiisselissäkään ollut valittamista. Hieman hämmentyivät saksalaiset siitä, että puuron kuuluu olla suolaista ja siitä, että manteleita ei yhtä enempää löytynyt, mutta kaikki tuli kuitenkin syötyä ja vieraat poistuivat täysin vatsoin. :)

Suomeen on tullut nyt parin päivän sisällä aika useinkin skypetettyä ja lähetettyä joulutoivotuksia milloin kellekin, ja eilen illalla tuli kauhea koti-ikävähetki. Nää on näitä perus vaihtaripäiviä, että ensin koko päivän pelkkää hymyä ja sitten kun on hetkenkin yksin, purskahtaa vaan itkuun ja haluaa Suomeen takaisin mistä hinnasta tahansa. Onneksi se tunne ei kauaa kestänyt ja about kymmenen minuutin jälkeen nukuinkin jo makeasti, haha.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota.

Halusin vaan tulla postailemaan ja kertomaan, että mulla on maailman parhaita ystäviä. Koska meidän ystävyys on "selvinnyt" mun Helsinkiin muutostakin niin hyvin, en usko että tää mun vaihtovuosi tulee muuttaman mitään. Kaikki mun parhaat kaverit Hämeenlinnassa käy samaa lukiota ja valmistuu nyt keväällä, ja mä oman tieni kulkijana tuun silloin vielä olemaan täällä Saksassa pääsemättä siis kokemaan heidän kanssaan kaikkea tätä abihommaa penkkareista lakkiaisiin. Vähän se mua silloin tällöin surettaa, mutta toivon tän kokemuksen olevan mulle sen arvoinen. Ne ei-niin-pysyvät ystävät kariutu mun osalta pois jo lukion ekana vuonna kun kaikkia ei ehtinyt näkemään päivittäin, mutta näiden tyttöjen kanssa se ei muuttanut mitään. Silti aina kun kokoonnuttiin porukalla jollekin, kaikki oli ihan kuin ennen. Osa näistä Chilling-tytöistä on mulle vasta aika uusia tuttavuuksia joiden kanssa ollaan silti ystävystytty tosi hyvin, toiset taas ihan lapsuudesta asti.

Mulle tää meidän Chilling-porukan kaverikuva oli tosi tärkeä. Koska ei olla tällä porukalla tunnettu vielä yläasteella (eikä edes oltu kaikki samalla yläasteellakaan), ei olla ikinä voitu ottaa yhdessä kaverikuvaa. Silloin, kun räpsitään kuvia porukalla, aina on se yksi jonka täytyy olla kameran takana ja silloin joku jää siis uupumaan ryhmäkuvista. Toi oli mun vikan Suomiviikonlopun perjantaina, ja koska mulla ei tosiaan ollut syksyllä Suomessa koulua ollenkaan, pääsin tyttöjen mukaan tuohon kuvaan. Rakastan tätä kuvaa niin paljon, ja se onkin mulla taustakuvana siitä lähtien kun sain sen.

Osa mun kavereista oli myös mun synttäreinä käynyt meillä kotona synttärikahveilla äitin ja Miken luona mua juhlistamassa, vaikken tietenkään itse ollut paikalla. Suunnitelmissa oli ollut päästä skypettämään mun kanssa, mutta koska mun päivä meni Kölnissä, olivat tytöt kuitenkin päättäneet käydä piipahtamassa meillä. Kuten meillä täällä Saksassa sanotaan; dass ist Liebe. ♥

Siskoni ♥ Hänestä ei onneksi tarvitse olla kauaa enää erossa, koska jo kuukauden ja kahden päivän päästä pääsen vihdoin taas halaamaan häntä Sannin tullesssa tänne mun luokse. Neiti tulee lentämään ihan yksin tänne, ja minä sitten lentokentällä häntä vastaanottamassa vastuuntuntoisena täysi-ikäisenä hehhehee. Sanni kun ei vielä niin vanha ole, mun pitää siis käsittääkseni oikeasti mennä häntä about lentokoneen ovelle vastaan ja mähän en siis yhtään vastuuntuntoisemmaksi ole tullut, vaikka se 18 vuotta täyteen tulikin. Onneksi seuraava host-perhe tulee mukaani huolehtimaan meistä. 

Heltsun ja Olgiksen kanssa tuli vietettyä varsin riehakas ja sekopäinen kesä milloin mitäkin tehden; kuvaussessessioita (onnistuneempia ja niitä vähemmän onnistuneita..), unohtumaton reissu Tallinnaan, autolla ympäri Hämeenlinnaa ajellen minä aina vapaaehtoisesti takapenkkiläisenä, lukuisat yökyläilyt milloin kelläkin mutta useimmiten meillä, avicadopastakokkailut, uintireissut ja  ja hullut inside-läpät tekivät mun kesästäni varmasti yhden elämäni parhaista. Näitä hetkiä muistelen lämmöllä ja välillä vähän kyyneleet silmissäkin täällä ollessani, koska en usko ikinä löytäväni vuoden aikana yhtä hullunkurisia ja ihania ystäviä kuin mitä mulla siellä Suomessa on. ♥

Tässäkin yksi syy siihen, miksi just nää mun kaverit on maailman parhaita; Läksiäislahjaksi sain heiltä ison pinon kirjekuoria, joissa jokaisessa lukee millä "fiiliksellä" se pitää avata. Synttäreille, jouluksi, vapuksi, jos Saksa tökkii tai jos on ikävä vanhempia Suomessa, jokaiselle löytyy oma kirjeensä. Tää palelukirje odottaa seuraavaa kertaa kun lämmitys menee rikki, koska edellisellä kerralla en muistanut tämän kirjeen olemassaoloa. :)

Mulla itselläni koti-ikävää on pitänyt poissa (Fazerin sinisen lisäksi..) todella tiheä yhteydenpito sinne Suomeen. Koska Saksa ei ole kovinkaan kaukana Suomesta ja aikaeroakin on vain se yksi tunti, mulle sellainen melkein päivittäinen juttelu vanhempien kanssa ja kavereiden kanssa ehkä viikoittain sopii ihan hyvin. Iskän kanssa olen skypettänyt kerran, äitin kanssa useammin mutta yleensä kyllä ihan tärkeistä asioista kuten kouluhommista joita olisi hankala Whatsapin välityksellä hoitaa, ja Olgan ja Helenan kanssa pari kertaa. Mä en näe tässä mitään huonoa, että pidän yhteyttä Suomeen noinkin usein. On kiva olla perillä siellä tapahtuvista asioista (Iltalehti ja HS päivittäisessä käytössä täälläkin) ja pitää huolta ettei pääse unohtumaan/unohtamaan. Oon myös kuullut tapauksia, ettei haluta pitää kotimaahansa oikeastaan ollenkaan yhteyttä, mutta mä ainakin olen tyytyväinen tällä lailla.

(äiti: ne hyvän yön viestittelyt vois silti jättää laittamatta, oonhan mä jo 18 vee..)

Joulufiiliksissä

Dortmundissa ollessani käytiin tietysti myös Dortmundin joulumarkkinoilla, jotka olivat suurimmat joulumarkkinat missä olen ikinä käynyt. Paikanpäältä löytyi myös maailman suurin joulukuusi, joka oli kyllä vaikuttavan suuri. Kuusi koostuu yli 350 joulukuusesta ja on n. 50 metriä korkea. Vaikuttava näky se todellakin oli, ja korkeutensa vuoksi sitä pystyi ihailemaan Amelien asunnolta saakka. 

Lauantaipäivän vietin kokonaan shoppaillessa, koska en ollut pitkään aikaan päässyt ostoksille. Ostin mm. uudet farkut, aina unelmissani olleen persikanvärisen collegepuseron, söpön ja lämpimän villatakin ja näiden kotiinkuljettamiseksi matkalaukun. Olen alusta asti tiennyt tulevani Suomeen takaisin ainakin kahden matkalaukun kera, ja nyt on sitten se toinen hommattu.

Tänään postimies toi vihdoin mukanaan mulle osoitetun, yli kymmenen kilon paketin Suomesta. Kuvasta katsottuna näyttää, että sain pelkkiä synttäri-/joululahjoja, mutta oikeasti varmaan seitsemän kiloa tuon paketin painosta on mulle koulukirjoja yo-kirjoituksiin valmistumista varten. Heti loman alettua aloitan lukemalla kaikki historian kirjat läpi, sillä opiskelumotivaatio on tällä hetkellä varsin kokealla. Mulla on myös oikeasti isot tavoitteet yo-kokeiden osalta ja siksi haluan hyödyntää tän "välivuoden" ennen kirjoituksia lukemalla hyvin.

Tällä viikolla tehtiin hostmaman kanssa visiitti Koblenziin jouluostoksille, tai oikeastaan ihan vaan irtokarkkeja ja glögiä ostamaan Ikeaan. Saksassa ei siis missään ole irtokarkkeja myynnissä, joten olin varsin iloinen vihdoin päästyäni niitä hamstrailemaan. Glögikin maistui pitkän ajan jälkeen äärettömän hyvälle, sillä en oikein pidä sen saksalaisesta vastikkeesta, Glüweinista. 

Tänään leivoin korvapuusteja, katsoin Harry Potterin ja Feeniksin killan saksaksi ja nautiskelin glögiä lämpöiset Suomesta lähetetyt villasukat jalassa. Vaikka täällä ei lumesta ole tietoakaan ja pimeyttä ja sadetta riittää, mun joulufiilis on kyllä silti korkealla! 

Happy 18th B-day to me!

Ekaa kertaa ikinä täällä kirjoittelee täysi-ikäinen tyttö! Sitä juhlistamaan halusin julkaista jonkun kuvan itsestäni, ja päädyin jotain kumman syystä tähän järkyttävään kuvaan koska sen verran historiallinen tapahtuma toi kyseinen temppuratatemppuilu tältä 18-vuotiaalta oli. Vieläkin jalat tutisee pelosta tota kuvaa katsellessa, mutta ylpeä olen itsestäni että uskalsin!
Syntymäpäiväni oli siis sunnuntaina 14. joulukuuta, mutta juhlimisen aloitin jo perjantaina saavuttuani Dortmundiin Amelielle. Ei käyty edes kamoja heittämässä kämpille vaan suunnattiin suoraa Amelien kaverin tupareihin Subwaystä ruokaa mukaan hakien. Lauantaina sama meno ja vuorokauden vaihduttua sunnuntaiksi juhlistettiin sitä pienellä porukalla ja pääsin vihdoin avaamaan ihanan synttärikirjekuoreeni kavereiltani Suomesta. ♥

Sunnuntaina aamulla kahdeksan aikaan (voitte vaan uskoa kuinka väsytti...) otettiin suunnaksi Köln, jonne selviydyttiinkin sitten pari tuntia liian aikaisin. Mentiin aamupalalle Mäkkäriin syömään ranskikset ja hampparit ja istuttiin siellä se pari tuntia odotelleen host-vanhempia. Päivän ohjelmasta mulla ei ollut mitään hajua, koska kyseessä oli synttäriyllätys. Erittäin mieluinen yllätys olikin, nimittäin Harry Potter -näyttely!

Näyttelyn henkilökunta oli pukeutunut teeman mukaisesti ja alussa pari vapaaehtoista saivat Lajitteluhatun päähänsä, joka siis sanoi mihin tupaan kyseinen henkilö kuuluu. Itse halusin ehdottomasti sitä päästä kokeilemaan ja onneksi minulle (kumma kyllä, kaikille muillekin vapaaehtoisille...) hattu arpoi Rohkelikon parhaimmaksi tuvaksi. 

Näyttelyssä oli esillä Harry Potter -leffojen lavasteita, näyttelijöiden vaatteita ja muutenkin tietoa leffojen synnystä. Siellä pyörittiin pari tuntia hostien kanssa, jonka jälkeen suunnattiin tuonne kiipeily-/temppuradalle. 

Hyvää joulunodotusta sinnne Suomeen kaikille! 

Weihnachtsmarkt

Hyvää joulukuun ensimmäistä kaikille!
Vielä ainakaan musta ei oo tuntunut yhtään kummalliselta olla jossain muualla kuin kotona näin joulun aikaan, pääasia että sitä joulua jossain pääsee juhlimaan mulle oikeastaan. Kuitenkin täällä Saksassa on ihania jouluperinteitä ja meidänkin perheessä ekaa adventtia vietettiin mulle hieman erikoisten perinteiden kera (kirkko, aamun aloitus joululauluilla ja kamalimpien jouluvalojen bongailu) ja tänään pääsin taas kokemaan yhden sellaisen: Joulumarkkinat.
Suomessa ei ihan tätä kokoluokkaa ole joulumarkkinat mitä täällä Saksassa ja oon jo ihan rakastunut tähän jouluhössötykseen täällä. Viikonloppuna kävin Gelsenkirschenissä katsomassa Schalke-Mainz -peliä Amelien ja tämän sedän kanssa, jonka jälkeen mentiin Dortmundiin syömään maailman herkullisin kiinalainen/japanilainen buffetti ja sen jälkeen käytiin nopeasti pyörähtämässä joulumarkkinoilla. Viime viikolla olin myös ekaa kertaa Koblenzissa host-äidin kanssa ja siellä käytiin kanssa joulumarkkinoilla. Eli oikeastaan nämä Montabaurin joulumarkkinat olivat mulle jo kolmannet viikon sisään, mutta virallisesti ekat koska tänään pääsin ekaa kertaa juomaan glögiä ja oikeasti pyörimään tuolla. 

Paikalla oli yllättävän paljon ihmisiä, ja Rathausella oli esiintymässä paikallisen koulun musiikkiluokka jotka soittivat joululauluja. Sen jälkeen sytytettiin ensimmäinen Rathausen ikkunoihin rakennettu "joulukalenteriluukku", joita ovat siis tehneet paikalliset koulut ja yhdistykset. Joka päivä nyt joulukuussa tuolla pääkadulla kello 16:45 "avataan" siis seuraava joulukalenteriluukku ja sitä ennen on joidenkin paikallisten nuorten pitämä esitys.

Tänään käytiin myös katsomassa mulle toista matkalaukkua, koska vaihdan ekaa kertaa perhettä heti joulun jälkeen ja en todellakaan tule saamaan tavaroitani yhteen matkalaukkuun ängettyä. Ja takaisin aijon tulla vähintään kahden ison matkalaukun kanssa, joten miksi en sitä heti hyvissä ajoin ostaisi? Ei ainakaan tarvitse sitten vikoina viikkoina stressata siitä asiasta.

Muutenkin täällä elämä sujuu ihan mainiosti. Pääasiassa oon tosi onnellinen ja aamuisin herätessäni alan jo samantien ajattelemaan ja puhumaan saksaksi, eikä kouluunkaan herääminen aamulla aikaisin haittaa. Kävin taas viime viikolla vaihtamassa kurssejani ja tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen valintoihini: englanti pääaineena vaihtui historiaan, uskonto etiikkaan ja ranskan opiskelut mun osalta jäivät tuohon parin kuukauden kärsimiseen. Tänään tehtiin myös mun eka työhakemus ja CV saksaksi host-äipän avustuksella, koska olen hakenut Praktikum (tet) -paikkaa paikallisesta sairaalasta ja mulla on sinne työhaastattelu ylihuomenna. Musta kyllä hieman naurettavaa, että jotain parin viikon Praktikumia varten pitää mennä haastatteluun ja lähettää mukana ihan virallinen CV, mutta toisaalta koska näillä ei oo oppiaineena mitään opon kaltaista niin eihän nää muuten varmaan oppisi tekemään Lebenslaufia (=elämänjuoksua) (=CV:tä)) itsestään.

13 päivän päästä mulla on synttärit ja täytän vihdoin 18 vuotta ja suunnitelmat sille viikonlopulle ovat jo aika selvät: Perjantaina joudun missaamaan koulumme Schulball -tanssit, koska lähden Dortmundiin Amelien luokse! Perjantaina ja lauantaina teemme jouluostoksia, kokkailemme, käymme leffassa, hengailemme Amelien kavereiden kanssa ja teemme muuta hauskaa, ja sunnuntaina tapaamme host-vanhempani Kölnissä. Ovat järjestäneet mulle sinne jonkun yllätyksen, jonka sisällöstä mulla ei ole mitään hajua. Yllätykset on kuitenkin aina kivoja, vaikka vihaankin niiden odottamista ja tätä tiedostamattomuutta. 

Hadamar Memorial

Torstaina koulupäiväni jälkeen päätettiin toteuttaa host-äitini kanssa kauan suunnittelemani reissu Hadamariin. Kuulin saksanopettajaltani, että vain 20 minuutin päästä kotoani sijaitsee yksi Saksan T4-eutanasiaohjelman toimeenpanopaikoista, jossa siis toisen maailmansodan aikana surmattiin yli 15 000 ihmistä. Historiasta, ja varsikin holokaustista kiinnostuneena haluisin tietenkin päästä käymään tuolla, ja mieleenpainuva paikka todella olikin kyseessä. T4-ohjelma oli siis osa holokaustia, mutta pääasiassa Hadamarissa murhattiin psyykkisesti sairaita ihmisiä lapsista vanhuksiin. Myös juutalaisia tai puolijuutalaisia surmattiin, minkä huomasi siitä, että muistomerkeille ja kaasukammion ovelle oltiin tuotu pyöreitä kiviä. Se on kuulemma heidän tapansa, tuoda sellainen kivi paikkaan jossa on kuollut juutalainen ihminen. Surmat pyrittiin tekemään saksalaisilta salassa, mutta esimerkiksi tuolla Hadamarin kylässä kaikki olivat kuulemma tienneet paikan todellisesta tarkoituksesta, sillä kaupungin läpi ajoi päivittäin tummennetuin ikkunoin varustettuja busseja, ja pian niiden perille saapumisen jälkeen alkoi psykiatrisen sairaalan piipuista tulla mustaa savua. 

Salainen kirje Hitleriltä Hadamarin lääkäreille, jossa tämä antaa heille luvan murhata psyykkisesti sairaita ihmisiä. Syynähän tälle siis oli, että psyykkisesti sairaiden ihmisten hoitaminen maksoi paljon Saksalle, ja varsinkin sodan aikana budjettia näille asioille pienennettiin todella paljon. Psyykkisesti sairaita myös pakkosteriloitiin, sillä ajateltiin etteivät he olleet kykeneviä tuottamaan Saksalle hyödyksi olevia, terveitä lapsia. 

Ensin (koska emme löytäneet sisäänkäyntiä sairaalalle) kävimme katsomassa isoa latoa, jonne bussit lähialueiden psykiatrisista sairaaloista ajoivat Hadamariin päästyään. Tänne saapumisen jälkeen ihmisillä oli elinaikaa enää vain puoli tuntia, sillä suoraa perille saavuttuaan heidät vietiin kaasukammioihin.

Kaasukammio sijaitsi kellarissa, jossa oli läkähdyttävän kuuma ja huono ilma. Siellä emme kauaa pystyneet olemaan, sillä paikka oli (ymmärrettävästä syystä) todella etova ja sinne mentyään alkoi heti ahdistamaan. 

Lyhyt käännös: Tammikuusta elokuuhun 1941 tässä tilassa murhattiin yli 10 000 ihmistä Kohlenmonoxyydillä. Kaasuputket olivat vain metrin korkeudessa ja niiden avulla kaasu päästettiin huoneeseen. Itse kaasukammio oli 12 neliön kokoinen suihkutilan näköinen huone, josta poistettiin alkukesästä 1942 kaasuputket ja ilmaaeristävät ovet eikä sitä sen jälkeen enää käytetty. Sen jälkeen ihmisiä käytettiin lääketieteellisiin kokeisiin jotka johtivat kuolemaan, tai he nääntyivät nälkään.

Hadamariin saapumisen jälkeen ihmiset tutkittiin pikaisesti, ja heihin merkattiin jälki jos heidän aivoistaan haluttiin lisätutkimuksia tai jos huomattiin että ihmisellä on kultahampaita, jotka pitää repiä pois. Kuvassa tutkimuspöytä.

Lattia oli kulunut noissa kohdissa, koska kaasutuksen jälkeen ne ihmiset vaan liu'utettiin tota kostutettua kohtaa pitkin poltettaviksi uuneissa, jotka oltiin onneksi hävitetty paikalta. 

Mensch, achte den Menschen = Ihminen, kunnoita ihmisiä

Muistomerkki kaikille T4-eutanasiaohjelmassa kuolleille Hadamain hautausmaalla.

Erittäin kummallista ainakin mun mielestä muuten oli, että Hadamarissa on edelleenkin psykiatrinen klinikka ja vieläpä samassa rakennuksessa, jonka kellarissa ne kaasukammiot olivat! Mä ainakin ajattelisin, että jos mulla alkais mielenterveys horjumaan niin en todellakaan haluaisi lähelle tollaisen historian omaavaa paikkaa, hoitoon. Hautausmaan vieressä oli myös uusi psykiatrinen sairaala, jossa pidetään ilmeisesti hieman vaikempia tapauksia. Paikka oltiin aidattu korkealla aidalla, jonka yläpuolella meni vielä piikkilankaa. Aidan eteen oltiin jokaisessa kohdassa laitettu jotain peittämään näkymä sairaalalle, mutta välillä sieltä kuului jotain kuulutuksia ja yhdessä vaiheessa jonkun huutokin. Se oli kyllä varsin kummallinen paikka. 

Koska paikka sijaitsee sen verran lähellä, uskon meneväni sinne vielä joku päivä uudelleen. Olimme varanneet aikaa kiertelylle reilu pari tuntia, mutta koska informaatiota kummallakin kielellä oli niin paljon, en todellakaan ehtinyt kaikkea käydä läpi. Sain henkilökunnalta englanninkielisen oppaan, josta ehdin lukea ehkä parikymmentä ekaa sivua, kun taas saksankielisiä kertomuksia mm. potilaiden elämästä, en ehinyt käydä läpi ollenkaan. Tulen myös varmaan käymään siellä historian pääainekurssini kanssa, sillä monet hissanryhmät lähialueilta tekevät opintokäyntejä Hadamariin.

Finnishe Essen

Heippa!
Viime lauantaina päätin vihdoin ryhdistäytyä kokkailujen suhteen ja viimeinkin tehdä jotain suomalaista ruokaa host-perheelleni. Mun kokkailut täällä ollessani on ollut lähinnä pastan keittämistä tai nuudeleiden veteen laittamista ja muutenkin oon ollut tosi laiska keittiöapulainen. Lauantaina päätin sitten haukata aivan liian suuren palan ja tehdä kaiken alkuruuasta jälkiruokaan. Lopputulos oli, että korvapuusteja en ehtinyt tehdä ollenkaan, sillä pelkästään näiden kahden kokkaamiseen meni ihan tolkuttomasti aikaa. Karjalanpiirakoista unohdin myös suolan puuronkeittovaiheessa panikoidessani ja sen takia piirakat maistuivat hieman oudoilta. Perisuomalaisesta makaronilaatikostani ei tullut kovin perisuomalaista kierrepastan, soijan ja meksikolaisen kasvissäilykkeen takia, mutta maistui ihan hyvälle ja koska hosteilla ei ole mitään hajua miltä oikean makaronilaatikon pitäisi maistua, he pitivät mun teosta ihan hyvänä.

Oltiin koko perhe niin nälkäisiä makaronilaatikkoa syödessä, että kuvat ehdin napata vasta suurimman nälän ollessa jo poissa. Haha, no hyvä että maistui. :)

Illalla menimme katsomaan Hollerissa asustelevien miesten yhtyeen, jossa eka ja kolmas host-isäni laulavat, kymmenenvuotisjuhlakonserttia. Konsertti oli Hollerin kapakassa, joka oli tupaten täynnä porukkaa ja kaikki siis ihan vaan heitä katsomassa. Ilta sisälsi stand-uppia, tarinoita, musiikkia ja paljon yhteislaulantaa. Konsertin jälkeen tarjoilin maistiaisia karjalanpiirakoistani, tapasin kolmansien hostvanhempieni vanhimman pojan ja hänen tyttöystävänsä, juttelin monien ihmisten kanssa ja vasta kolmen aikaan yöllä tulimme takaisin kotiin ja minä tietenkin väsyneenä menin suoraa nukkumaan muiden vielä jatkaessa juttelua yläkerrassa. Taisi silti olla oma henkilökohtainen ennätykseni täällä valvomiselle, sillä usein menen nukkumaan ennen kymmentä ollessani jo silloin tosi poikki.

At the Moment:

Eilisen pitkästä aikaa suomikavereiden kanssa juttelun ja sen tuoman ikävän ja lämmityssysteemin ollessa rikki jo toista päivää tuntui kaikki olevan ihan surkeasti. Tänään kotiin tullessani lämmitys toimi taas, hostmama oli tehnyt maailman parhaita täytettyjä paprikoita kera lemppariteen ja liikkatunnillakin Bayer-testi meni aikaisempia kertoja paljon paremmin. Silloin heräsin taas tähän ihanaan tunteeseen: onnellisuus. Kun tuntuu, että elämässä kaikki on kaikin puolin kohdallaan ja tuntee olevansa juuri siinä paikassa missä sillä hetkellä pitäisikin olla.

Lämmin peitto, kynttilänvalo, vihdoin siisti huone, äitin lähettämät Mariannet, joulutunnelma kaupoissa, litroittain lemppariteetä hostmaman kanssa samalla rupatellen, kyydin saaminen bussilla kulkemisen sijaan, pitkästä aikaa vähän energisempi olo, pienten jouluostosten teko, paikka jota voin kutsua kodiksi täällä Saksassa, vanhat lempparisaappaat jalassa lämmittämässä, koulussa porukkaan kuuluminen ja melkein kaiken ymmärtäminen, silloin tällöin erittäinkin koomiset väärinymmärrykset kielen kanssa joille sitten nauretaan makeasti loppupäivä, Greyn Anatomia saksaksi...

Siinä vain pieni osa asioista jotka tekevät musta onnellisen tai piristävät huonoina hetkinä täällä ollessani.

Myös nämä pienet materialistiset hankinnat tältä päivältä tekevät minut onnelliseksi. Seuraavaksi aijon nimittäin käpertyä tämän lämpimän talvipeittoni alle suklaarasvalta tuoksuvana ja vielä hetken polttaa noita maailman ihanimpia kimaltelevia mandariinikynttilöitä, jonka jäkeen nukun kunnon yöunet ja huomenna aijon olla valittamatta tai kitisemättä mistään.

-Vaikka saksan tunnilla kaikki ei onnistuisikaan ekalla yrittämällä tai vaikka välkällä olisikin kylmä.

Tällaiset päivät tekee niistä vaihtovuoden huonoistakin päivistä helposti ylitsepäästäviä. 

Koulueroavaisuuksia

Hellurei, nyt aattelin et on vihdoin aika kirjottaa postaus tästä saksalaisesta koulusta ja sen eroista suomalaiseen kouluun ja muutenkin vähän pohjustaa tota mun ainaista kouluvalitusta. Miksi siis en oikein pidä tästä koulusysteemistä täällä ynnä muuta. Koitan keksiä myös hyviä puolia ja muutenkin olla valittamatta koko ajan. Oon keräillyt näitä juttuja vaihdon alusta alkaen kalenteriini ja lisäillyt niitä aina uuden asian huomattuani tai keksimällä keksinyt lisää jos tunneilla on ollut tylsää.
Tänään sain muuten ison kuvausinspiraation pitkästä aikaa, ja nyt on jo valmiina kuvat ainakin kahteen seuravaankin postaukseen mun arjesta täällä ja niistä ostoksista, joita on kyllä tullut tehtyä ihan laittoman paljon. Toisaalta, kerranhan täällä vaan ollaan ja sitten myöhemmin tulisi kaduttamaan jos ei jotain hankkisi kun Suomessa kuitenkin joutuu liikkumaan aika samoissa vaatteissa kun kaikki muutkin. Tänä vuonna voin hamstrata kamalan kasan vaatteita ja sitten seuraavina vuosina pystyn olemaan vähän uniikimpi kun kaikki ei olekaan H&Mästä tai GinaTricotista ostettua. 

EROJA:

• Saksassa koulu otetaan paljon enemmän tosissaan kuin Suomessa; ihan jokainen haluaa jatko-opiskella yliopistossa, läksyjä tehdään monta tuntia ja pienestäkin ryhmätyöstä otetaan tosi isot paineet.
• Silti porukka saa yleisesti ottaen huonompia numeroita kuin Suomessa, ainakin näissä ekoissa isoissa kokeissa koko luokka on menestyny aina tosi surkeesti vaikka kaikki kirjottaa kokeissa kynät sauhuten sen kaks tuntia. 
• Suomessa esitelmää pitäessä katsekontatki pitää olla yleisössä ja muistilapussa saa olla vaan niitä avainsanoja muistuttamassa pääpointeista mistä pitää puhua, täällä taas esitelmää pitäessä näillä on hullu kasa pieniä paperilappuja joissa on sanatarkasti esitelmä suunniteltuna alkusanoista kiitokseen.
• Täällä jokaisella on koulussa iso kansio mukana, jonne sitten laitetaan jokaisen aineen monisteet ja muistiinpanot yms. Tästä ideasta mä tavallaan pidän, mutta musta ne kansiot on vaan jotenkin tosi isoja ja kömpelöitä, joten ite ostin tollaisia muovitaskuja joita säilytän kulmalukkokansiossa joka mahtuu reppuun. Ei sitten sateella tarvitse stressata niiden papereiden puolesta, vaikka monet tuntuukin käyttävän noita kansioita enemmänkin sateenvarjona kuin että stressaisivat papereiden kastumisesta. Musta on kuitenkin tullut paljon järjestelmällisempi noiden muovitaskujen myötä!
• Ainakin mun koulussa on huomattavasti vähemmän aineita kuin suomalaisessa lukiossa. Psykologia, filosofia, terveystieto, etiikka, (taideaineet), puuttuu kokonaan.
• Puhelinkielto koulussa, samoin kuvaamiskielto kamerallakin ilman opettajan lupaa. Oppilaat myös tottelee tuota sääntöä, enkä oo kun ehkä kerran nähnyt jonkun käyttävän kännykkää koulussa.
• Opettajia teititellään. Monissa maissahan noin tehdään ja myöskin täällä Saksassa. Oon jo ihan tottunut teitittelemään opettajia ja varmaan Suomeen tullessani tuntuu tosi oudolta voida kutsua opettajaa etunimellä tai vaikka lempinimelläkin jos siltä tuntuu.

• Jokaisessa Bundeslandissa on eri kirjat, ja kuten näkyy niin mun kaikissa kirjoissa lukeekin Rheinland-Pfalz.
• Koulujärjestelmäkin on ihan erilainen jokaisessa Bundeslandissa. Kouluvuosia on 12-13, riippuen siis ihan osavaltiosta missä opiskelet ja Abitur (näiden yo-kokeet) on kanssa ihan erilaisia.
• Pulpetit on aina jossain muodostelmassa niinkun Suomessa ala-asteella.
• Ryhmät paljon pienempiä; 10-20 oppilasta
• Tietotekniikka koulussa: tietokoneluokka, jossa 2000-luvun alun tietokoneita joista hyvällä tuurilla kaks toimii. Tunneilla piirtoheittimet jolle heijastetaan kalvoilta tietoa. Esitelmiä tehdessä ei siis panosteta hienoon Powerpoint- tai Prezi -esitelmiin vaan hienoihin kalvoihin.
• Ehkä yhdessä luokassa on sellainen heijastusjuttu, että tietokoneella näkyvän kuvan saa sinne nähyviin.
• Liitutaulukin on tullut tutuksi. Opettajilla mukana omat liidut aina eikä luokassa oo yhtäkään liitua valmiina. Joku opettajista joutuu aina tunnin alussa pyyhkiin taulun ja toinen kuivaa sen sellasella suihkukaapimella (XD?)
• Jos opettaja ei oo koulussa, tunnit on peruttu koska sijaisia ei ikinä ole.

• Kaikki kirjoittaa mustekynällä. Sellaisella, joita oon ennen nähnyt vaan jossain elokuvissa. Alussa halusin ostaa kanssa sellaisen, mutta ne maksaa varmaan 20e se itse kynä ja musteet vielä päälle niin jäi ostamatta.
• Kukaan ei kirjoita lyijykynällä, vaan joko mustekynällä tai vaihtoehtoisesti (oikeastaan pelkästään minä) jollain nomaalilla kuulakärkikynällä ja sitten "kumitus" tapahtuu sellaisella valkoisella teipillä jolla peitetään virheet. On muuten vaikea vehje.
• Tuntiaktiivisuus vaikuttaa ihan hirveästi numeroon. Meijän koulussa paras numero on 15 ja huonoin 0, ja jos oot tosi viisas muttet viittaa niin saat maksimissaan 4. Jos taas viittaat ja sanot jotain ihan idioottia koko ajan, saat silti ainakin kympin.
• Porukka siis viittaa ihan kamalasti. Yleensä seuraavan puheenvuoron antaa se, joka vastasi viimeksi. Opettaja myös suoraa arvostelee oliko kommentti hyvä vai ei ja tuliko siitä lisäpisteitä vai ei.
• Ainakin Kalliossa on hirveesti koulujuhlia; nasut, potkiaiset, wanhat ja kaikki Kallion omat jutut halloweenista opettajien konsertteihin vikoina koulupäivinä. Täällä sellaisia kouluaikana tapahtuvia juttuja ei oo yhtään. Nyt kuitenkin ennen joulua meijän koululaiset järjestää kahetkin isot bileet, joista eka on tänään ja oon menossa sinne.
• Tunnit 45 minuuttia, jonka jälkeen 5 tai 15min välitunti. Pidemmät välkät pitää aina olla ulkona. Ruokavälkkä (Mittagspause) vasta 13:05 jälkeen, jolloin mulla yleensä loppuukin koulu.
• Täällä kuitenkin syödään jokaisella välkällä leipää.
• Tunneilla ei saa syödä, joskus jopa ei juoda eikä käydä vessassakaan.
• Koulu loppuu melkein jokaisena päivänä jo 13:05 tai viimeisintään 15:15, mutta tarkoituksena onkin että niihin läksyihin pitää sitten kuluttaa loppupäivä.
• Koulussa on joku muoti-ilmiö ostaa maitoautomaatista (kyllä, kuulitte oikein; meillä ei oo cokisautomaattia vaan maitoautomaatti) maitotetra välkälle juotavaks. Perusmaidon lisäksi sieltä saa banaanimaitoo, mansikkamaitoo, päärynämaitoo ja kaakaota. En innostu. 

Asioita, joita ilman en pärjäisi päivääkään Saksalaisessa koulussa:

Kalenteri, josta on tullut mulle tänä vuonna tärkeämpi kuin ikinä ennen koska en saa käyttää puhelinta. Kirjoitan ylös asiat, joita pitää tehdä, postausideoita, sanoja jotka pitää tarkistaa sanakirjasta, esitelmäideoita, kokkausideoita, myös vähän päiväkirjamaisesti fiiliksiä jokaisesta päivästä... Kirjoitan tänne ihan kaiken. Sanakirjaa ilman en myöskään pärjäisi, vaikken sitä päivällä tarvitsisikaan niin sen on silti pakko olla repun pohjalla kannustamassa mua puhumaan lisää saksaa jokaisena päivänä, Tylsinä hetkinä sitä on myös kiva selailla ja lukea uusia sanoja.

Eväsrasia, jossa myslipatukka, leipää ja joku pieni makea herkku. Euro juustobretzeliä varten ja bussilippu kouluun ja sieltä takaisin pääsemistä varten. Toisaalta useimpina päivinä matkustan pummilla, sillä kasin aamuina tai kuudennen tunnin jälkeen päästessä bussiin vaan rynnätään eikä kukaan siinä vaiheessa tarkista lippuja. Joudun omistaa rahoistani noi bussiliput ostamaan joten kuljen sitten ennemmin pummilla kuin leimaisin sen vapaaehtoisesti.