Meine Zimmer

Hallo!

Sen kunniaksi, että tänään tulee tässä toisessa host-perheessä ensimmäinen kuukausi asumista täyteen, ajattelin tulla julkaisemaan vähän kuvia mun huoneesta ja kertoilemaan että miten on sujunut heidän kanssaan. Alkuun voisin vaikka sanoa, että tää eka kuukausi täällä on mennyt ihan hirvittävän nopeasti ja pian joudunkin jo taas perhettä vaihtamaan. Maaliskuun lopussa, eli kahden kuukauden päästä se muuttorumba alkaa taas, tosin silloin viimeistä kertaa. Tänne kotiutuminen oli varsin helppoa, koska olin vieraillut perheessä jo aikaisemmin ja heti tänne muutettuani olo oli sellainen, että olen oikeasti toivottu "vieras" heille. Vanhemmat on mukavia ja veljen kanssa tullaan myös hyvin juttuun.

Kun ovesta tullaan sisään, näyttää mun huone tältä. Erittäin harvoin pedattu peti, sinitarran puuttumisen takia tällä hetkellä vain muutama kuva seinällä, Pariisi-kalenteri, yöpöytä ja ikkuna. Toi ikkuna on varmaan mun lempipaikka mun huoneessa, koska sieltä näkee koko kylän ja siinä lähellä ollessa toi patteri lämmittää ihanasti. Paitsi tänään. En tiedä mikä huononilmanlintu mä olen, mutta siis mun ekassa host-perheessäkin lämmitys meni rikki muutamia kertoja mun siellä asuessa, ja nyt sama jatkuu. Tänään koulusta tullessani toi mun kantapaikkani patteri oli ihan jäinen ja pienen tutkailun jälkeen huomattiin koko talon lämmityksen olevan rikki. Päivä vierähti peiton alla, kuten kyllä normaalistikin, ja nyt tuo rakas lämmitys onneksi toimii taas. 

Vaatekaappi, jonka säilytystila nippa nappa riittää vielä tällä hetkellä mun vaatteille, mutta pian alkaa tiukkaa tekemään. Takkeja säilytän tuossa tuolilla, ja niitäkin on päässyt kertymään varsin suuri kasa tämän vuoden aikana. Huiveissa sama juttu, kenkiä en onneksi ole ostanut kuin yhdet. Kevääsi olisi kyllä hakusessa jotkut värikkäät lenkkarit, joilla voisi sitten kolmannen perheen kanssa vaellella, mutta joita voisi pitää myös ihan koulussakin. Seinällä roikkuu tietenkin tuo Saksa-Skotlanti -pelistä ostamani lei (?). Jotenkin muuten tosi kummallista, että kun Suomessa useimmiten taloissa seinät on aina valkoiset, niin täällä on tosi paljon tällaisia kirkkaan värisiä seiniä. Mun ekassa perheessä mulla oli räikeän oranssi, nyt on tämä keltainen ja muistaakseni kolmannessa huoneessani on punaiset seinät.

Yöpöytäni ja sen erittäin epäorganisoitu järjestys. Tuolla on ihan sekaisin karkit ja tärkeät vaihtopaperit, voisi koittaa tuon vaikka joskus siivota. Täällä säilytän siis tärkeitä papereita, pinssejä, käyntikorttejani, Suomisuklaavarastoani ja muuta sellaista. Tuossa yläpuolella on sitten Suomesta tytöiltä saamani kirjeet, kuvat jotka kävin kehittämässä viime viikolla, kielioppikirja ja muuta luettavaa. Lattialla hengaa näköjään tällä hetkellä mun pitkän saksan kirjani, Saksalainen hissankirjani ja muita koulupapereita odottamassa jotain parempaa sijoituspaikkaa. 

Huomasin vasta nytten, että olen näköjään unohtanut joulukoristeetkin paikoilleen ja kohta ollaan jo helmikuussa... Koulukirjakasani, josta erittäin harvoin jaksan kaivella päivän koulukirjat mukaani. Täällä noi kirjat vaan on niin järjettömän paksuja, ja suurimmalla osalla tunneista niitä ei edes tarvita. Onko siis edes hieman turhaa kirjaimellisesti raahata niitä ees-taas jokaisena päivänä? Musta on. Normaalisti jaksan raahata yhden kirjan mukaan kouluun, vaikka aineitahan mulla on sellainen kuudesta kahdeksaan päivässä. Tän pöydän vieressä on sotkuistakin sotkuisempi työpöytäni, jossa levällään kaikki koulupaperit, hissankirjat Suomen yo-kirjoituksia varten, tietokone, kauhea kasa yliviivaustusseja, meikkejä ja muuta hyödyllistä ja vähän vähemmänkin hyödyllistä.

Pakko muuten vielä lisätä, että onneksi mun kasvissyönnistä ei ole ainakaan tähän mennessä koittanut minkäänlaista ongelmaa, vaikka esimerkiksi host-veljeni syö silti jokapäivä lihaa ja joudumme sen takia aina kokkailemaan monia versioita samasta ruuasta. Itse autan keittiössä aina tarvittaessa ja olenkin jo täällä ollessani oppinut kokkaamaan mm. Spätzlejä (vähän kun makaronia muttei kuitenkaan) ja sitä aijon kyllä Suomessakin tehdä. Muutenkin oon oppinut täällä tosi hyviä reseptejä (ja syönyt hyvin kuten kuvasta näkyykin, haha) ja uskaltautunut kokeilemaan niitäkin kasviksia, joista en todellakaan ole ennen pitänyt. Poikkeuksena ruusukaali, se on edelleenkin ihan kamalaa.

Side by side or miles apart, we are sisters connected by the heart.

Vieläkin tulee pala kurkkuun näitä viikonlopun kuvia katsellessa. Aika meni aivan liian nopeasti ja koko viikonloppu oli varmaan yksi mun täällä oloni parhaista. Ei sitä vaan pysty vielä yhtä hulvattomaan huumorointiin saksaksi, joten suomen puhuminen ja vieläpä ihan kasvotusten rakkaan pikkusiskoni kanssa oli kyllä oikeasti mahtavaa aikaa. Sunnuntaina kuitenkin jo jouduimme sanomaan jälleen heipat vielä puoleksi vuodeksi, ja koko päivä menikin sitten itkiessä ja koti-ikävää potiessa. Nyt olo on jo parempi, mutta eilinen oli kyllä oikeasti ihan kamala päivä. Veikkaan, että koska en ole missään vaiheessa pahemmin koti-ikävää kokenut, eilen Sannin lähdettyä se kaikki vaan jotenkin purkaantui ja koko ajalta kertynyt ikävä pääsi valloilleen. Nyt se on taas kurissa ja toivottavasti pysyykin. Mä en nimittäin montaa päivää tuollaista ikävää kestäisi.
Sanni tosiaan lensi tänne torstaina illalla, ja oltiin häntä hostien kanssa lentokentällä vastassa. Kentällä tuli pienet onnenkyyneleet tirautettua neidin astellessa porteista ulos, kun vihdoin pääsi halaamaan toista pitkän ajan jälkeen. Ajettiin meille kotiin ja illalla tehtiin avocadopastaa ja sain ekaa kertaa melkein puoleen vuoteen kunnollista ruisleipää. ♥

Perjantaina matkustettiin ensin aamulla täältä mun pikkuisesta Hollerista Montabaurin rautatieasemalle, josta otettiin puolessa tunnissa Kölniin ajanut IC-juna. Kölnissä pidettiin kolmen tunnin pysähdys lähinnä Primarkissa pyörien ja muutenkin vaan ison kaupungin menoa ihmetellen. Päivällä jatkettiin matkaa edelleen junalla Kölnistä kohti Oberhausenia, jossa sijaitsee Euroopan suurin ostoskeskus Centro, jonne suoriuduttiin mielettömän hyvin kahdestaan. En oo tosiaan kun kerran aikasemmin täällä Saksassa junalla kulkenut, mutta ehdittiin jokaiseen junaan, bussiin, metroon ja ratikkaan mihin meidän pitikin ja kertaakaan ei eksytty. Oon myös tosi ylpeä itsestäni, että uskalsin aina tarvittaessa kysyä paikallisilta apua.

Lauantaina otettiin ADAC Postbussilla (Saksan Onnibus) suunnaksi täältä Montabaurista Frankfurt, jossa vietettiin jälleen varsin shoppailuntäyteinen päivä. Päivän aikana käytiin Vapianossa syömässä, smoothieilla ja mehuilla, shoppailtiin tosiaan paljon vegaanisista nallekarkeista uusiin kenkiin, jouduttiin kunnon lumikuuron yllätetyiksi ja illalla bussin ollessa melkein tunnin myöhässä, pyörittiin vaan Frankfurtin päärautatieasemalla koska oltiin jo niin väsyneitä. Kotiin päästyämme mentiin kyllä ihan samantien nukkumaan ja nukuttiin hyvin koko yö huolimatta siitä, että host-veljeni juhli 15-vuotissynttäreitään isolla porukalla viereisessä huoneessa. Aamulla kummankin jalat olivat pikkuisen kipeät viikonlopun kävelysaldosta.

Sunnuntai tuli aivan liian nopeasti, ja jo heti aamusta jouduttiin ajamaan takaisin Frankfurtin lentoasemalle. Aamulla vielä pakkailtiin viimeiset tuliaiset ja Sanni veikin jo mukanaan osan mun täältä tekemistä ostoksista, jotta mun takaisin tullessa en joudu kolmatta matkalaukkua mukanani raahaamaan. Kentälle saavuttaessa olin koko ajan kyyneleet silmissä, ja Sannin kävellessä porteista läpi itkin ihan järjettömästi. Tavallaan puoli vuotta tuntuu varsin lyhyeltä ajalta, mutta tuntuu silti kauhealta joutua viettämään niinkin pitkä aika näkemättä todennäköisesti enää ketään suomikaveria/-perheenjäsentä ennen sitä heinäkuussa koittavaa kotiinpaluuta.

(viimeinen) valitusvirsi

Voi tätä turhautumisen määrää... Koulu alkoi tänään matikankokeella, jonka jälkeen koko illan on satanut vettä ja lumi on jälleen poissa. Olen koittanut ostaa toista matkalaukkupaikkaa paluulennolleni varmaan joulukuusta lähtien, mutta koskaan ei onnistu; milloin nettisivut eivät toimi, milloin osuuspankin kanssa jotain ongelmia ja viimeksi maksuvaiheeseen mentäessä hinta muuttuikin ruotsin kruunuiksi. Mua (tai ainakaan mun tavaroita) ei selvästikään haluta pois tästä maasta. Kaiken kukkuraksi mua myös painaa valtava matkakuume; jotenkin tähän Saksassa olemiseen on jo niin tottunut, ettei enää tunne sinänsä olevansa ulkomailla. Mulla piti olla kevääksi Pariisin reissu tiedossa, joka kuitenkin peruuntui. Siis oikeasti, teksin mitä vain päästäkseni tänä vuonna Cyrielleä tapaamaan Pariisiin, kuten aina oltiin suunniteltu.

Normaalistihan Rotaryvaihtarit täällä Euroopassa matkustavat keväällä Eurourille, mutta täällä Saksassa mun piiri ei moista järjestä. Hieman ärsyttää, kun muiden piirit järjestävät reissuja Pariisiin, laskettelemaan Alpeille, Saksatourin ja Eurotourin, ja meille on tarjolla vain tuo hieman laajennettu Saksatour. Sen aikana matkustaisimme Prahassa, Strassbourgissa ja Salzburgissa (siinä oli meidän Eurooppaosuus) ja sen jälkeen bussilla ympäri Saksaa ajellen. Itse olin jo ennen tänne tuloani tehnyt päätöksen, etten lähde mukaan kyseiselle reissulle sen kalliin hinnan takia. Kuoromatkoilla olen päässyt vierailemaan oikeastaan jokaisessa noista meidän Saksatourimme kohteista, joten päätin sitten "säästää" ne rahat johonkin muuhun ja toivoa pääseväni host-perheiden mukana Saksaa reissaamaan. Missään vaiheessa en ole päätöstäni katunut, ja nyt kolmas host-perheeni kutsui minut mukaansa Etelä-Saksaan juuri tuon Saksatourin aikaan hostisän tutun syntymäpäiville, ja sen jälkeen pariksi päiväksi Bayeria kiertelemään. Siihen alueeseen en ole ennen Saksassa ollessani päässyt tutustumaan, joten ilomielin lähden mukaan synttärijuhlaseuraksi. Pientä matkakuumeen helpotusta tiedossa siis, mutta vasta maaliskuun lopulle.

Koitin tänään kuvailla videota tänne blogiin mun täällä tekemistäni ostoksista, mutta muutaman yrityksen jälkeen päätin kokeilla uudestaan toisena päivänä ja laittaa tänne ihan vain näinkin havainnollistavaa kuvaa. Sanottakoon sen verran, että reilu kolmasosa näistä vaatteista on täältä ostettuja. Kosmetiikkaa on myös tullut ostettua ihan kiitettävästi, mutta koitan käyttää ne loppuun ennen kotiinlähtöä ja Sannin mukana sitten jo tuoda niitä uusia suosikkeja Suomeen varastoon. 

Neue Jahr

Vuoden ekat päivät ovat menneet mitä mukavimmissa merkeissä sisältäen mm. paljon löhöilyä ja takkatulen ääressä lämmittelyä. Olen alkanut katsomaan tulevaa Praktikumiani (?) varten Greyn Anatomian ekoja tuotantokausia saksaksi tietenkin, jotta ymmärtäisin hieman sairaalasanojakin sitten parin kuukauden päästä tuon tetin alettua. Ennen en oikein ymmärtänyt sitä villitystä, että katsotaan jotain tv-sarjoja tuottarista seuraavaan ihan hullun lailla, mutta tässä perheessä meillä on Amazon Prime josta voi katsella tv-sarjoja samalla lailla kuin vaikka Netflixistä, ja pakko myöntää että oon aivan koukussa.

Uutta vuotta vietettiin host-perheen kanssa naapureillamme, joiden koko talo oli uuden vuoden ajan laservaloilla valaistu ja todella hienon näköinen. Yhteensä porukkaa oli reilut 30 ihmistä, joista "meitä aikuisia" oli ehkä 10. Loput olivatkin sitten mua reilut viisi vuotta nuorempia lapsia, jotka juhlivat koko illan alakerrassa. Itse jäin suosiolla yläkertaan syömään hostien kanssa ja tutustumaan muihin naapureihin. Sain jälleen kehuja saksan taidoistani ja pääsin muutenkin kertomaan paljon Suomesta kaikille kiinnostuneille illan aikana. Keskiyöllä menimme ampumaan raketteja pihalle ja nostamaan maljan uudelle vuodelle, jonka jälkeen ainakin minä tulin kyllä nopeasti takaisin sisälle lämmittelemään. Juhlittiin vielä muutama tunti ja lähdettiin sitten kotiin nukkumaan. Seuraavalle päivälle en laittanut herätystä ollenkaan, ja heräsinkin sitten mukavasti levänneenä kahden aikaan...

Tänään aamulla käytiin brunssilla läheisessä leipomo-kahvilassa, jossa istuskeltiin pari tuntia valkosuklaakaakaota juoden ja herkullisia sämpylöitä syöden. Kotiin tultuani muhun iski ihan hirvittävä shoppailuhimo, ja parin tunnin nettikauppaihastelujen jälkeen päätin vihdoin tehdä tilaukseni. Tällä kertaa (onneksi) taltutin shoppailuhimoni vain parilla hyvällä alelöydöllä Mangosta, joista kuvia tulossa heti niiden saavuttua. ♥

Tällä hetkellä täällä sataa jälleen lunta, ja toivottavasti nyt ihan pysyvästi jäisikin tuo lumi ainakin pariksi kuukaudeksi. Haluaisin jo laittaa Uggit jalkaan, mutta näillä loskakeleillä en todellakaan ole viitsinyt. Sormet ristissä siis odottelen täällä nyt tuon lumen jäämistä, jotta saisi hieman enemmän talvifiilistä.