Victoria's Secret ♥

Miksi ihmeessä sain vasta viime viikolla tietää, että Victoria's Secret -kauneudenhoitotteita voi tilata suoraa lähimpään Siwaan Ruotsista täysin verovapaasti ja ilman minkäänlaisia tulleja sun muita? Aina ensimmäisenä olen selvittämässä lähimpiä VS liikkeitä jos ollaan matkalle lähdössä ja muutenkin olen tuotteisiin aivan rakastununt, mutten koskaan ole tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta. Mitä ihmettä. Koska Saksassa ei VS:ää ole kuin lentokentällä, päätin lohdutukseksi itselleni tilata muutamia tuotteita Nordicfeel -nettikaupasta vielä ennen Saksaan lähtöä. Kyllä matkalaukkuun vielä parit tuotteet mahtuu (not).

Kaikkia kuvien tuotteita en todellakaan tällä kertaa tilannut ja osa tilattiin siskolleni, joten älkää hämmentykö. Ekan kuvan tuotteista tilasin vain Strawberries&Champagne extrakosteuttavan body&hand lotionin, muut ovat äitini tuomia tuliaisia Amsterdamista viime talvelta. Musta nää tuoksuu jotenkin tosi luksukselta, ja muihin VS tuoksuihin verrattuna nää on paljon aikuismaisemman tuoksuisia, eikä esim. yhtään nin makeita. 

Pure Daydream siskolle, Such a Flirt mulle. Heti todettiin siskon kanssa näiden olevan ihan samantuoksuisia, mikä sinänsä oli vähän tylsä juttu. Mun Such a Flirt on tosi kukkainen ja hedelmäinen tuoksu, sellanen perus tyttömäinen. Siskolla ehkä vähän miedompi tuoksu.

Nää tuli setissä. Mulle valikoitui Coconut passion ja Mango temptation, sisko halusi itselleen Sheer loven. Mangotuoksua olin aikaisemmin jo ihastellut Helsingissä kämppikselläni, ja päätin nyt vihdoin sen tilata itsellenikin. Coconut passionista oon kuullut tosi paljon positiivisia kommentteja, joten sekin päätyi ostoskoriin. Ja tykkään kyllä siitä itsekin ihan hulluna. :)

Nyt meen jatkamaan pakkaamista!

Karjalanpiirakoita leipomassa

6 PÄIVÄÄ LÄHTÖÖN.
Maanantaina menin isovanhempieni luokse opettelemaan karjalanpiirakoiden tekoa, joka osoittautui luultua helpommaksi tehtäväksi. Loppupeleissä vaikein vaihe taisi olla riisipuuron keitto, sillä puuro palaa helposti pohjaan ja maitoa piti lisätä koko ajan. Aina isovanhemmilla ollessa tulee syötyä niin paljon kaikkea hyvää, kuten myös tälläkin kertaa; puuroa, mansikkarahkaa, kasviskeittoa, paljon tuoreita kasviksia ja marjoja ja tietenkin niitä karjalanpiirakoita... Mun isovanhemmat on onneksi aika terveysintoilijoita ja superliikkujia, joten vaikka ruokaa tulee syötyä paljon, se on pääosin tosi terveellistä. 

Kuten jo mainitsinkin, aikaa vievin ja haastavin vaihe oli riisipuuron keitto. Siihen meni aikaa reilu tunti, joka piti seistä puuron vieressä koko ajan sekoittaen ettei puuro palaisi pohjaan. Sen jälkeen puuro vietiin pihalle jäähtymään, jonka aikana aloin tekemään ruisjauhoista taikinaa piirakoille. Saksassa ei todennäköisesti myydä ruisjauhoja, joten tuon Suomesta pussillisen niitä juuri karjalanpiirakoiden tekoa varten. 

Taikina kaulittiin tosi ohueksi lätyksi, jonka päälle laitettiin n. lusikallinen jäähtynyttä puuroa. Sitten se oikeastaan aika helppo osuus, jota olin luullut varsin vaikeaksi; reunojen rypyttäminen. Se saattaa kuulostaa vaikealta, mutta kuten lopputuloksesta näkyy, ei se sitä ollut. Mun mielestä karjalanpiirakat oli erittäin onnistuneita siihen nähden, että tein näitä ekaa kertaa. Ja maku oli varmaan tuhat kertaa parempi kuin kaupan karjalanpiirakoissa! Jos siis haluatte kokata jotain host-perheelle, suosittelen tekemään karjalanpiirakoita. Niiden tekeminen porukassa on ihan kivaa, eikä maussakaan ole valittamista. :)

New Hair

Torstaina olin viimeistä kertaa vuoteen Helsingissä, jossa jouduin siis hyvästelemään kaikki Helsinkikaverit. Mentiin jäähyväislounaalle Subiin, jonka jälkeen suuntasin keskustaan Neean kanssa pyörimään viimeistä kertaa pitkään aikaan. Itselleni en onneksi ostanut mitään, sillä koko ajan muistuttelin asuvani ihan Frankfurtin lähellä, jossa on mm. Primark. Matkalaukkun ei myöskään mahdu enää yhtäkään uutta vaatekappaletta, jonka takia päätin pysyä tiukkana, vaikka Helsingissä ihanannäköisiä syysneuleita ja muuta ihanaa olisi kyllä löytynyt. Samalla reissulla kävin uusimassa kemian ja tekemässä mantsan itsenäisen suoritukseni kokeen, jotka uskoakseni menivät ainakin läpi. Illalla suuntasin takaisin Hämeenlinnaan.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa kampaajalle. En oikein osannut selittää mitä halusin, joten esittelin kampaajalle parit inspiraatiokuvat ja annoin vapaat kädet. Vähän sen näköiset näistä taisikin tulla. Muutos on aika pieni, mikä sinänsä harmittaa kun olisin halunnut jotain suurempaa muutosta. Oma vikani kuitenkin, en tosiaan osannut selittää yhtään haluamaani väriä/tyyliä. Lisää vaaleita raitoja laitettiin, ja latvoihin sävytettä. Pituudesta jouduttiin ottamaan suht' paljon pois, sillä latvani olivat ihan surkeassa kunnossa. Nyt hiukset näyttävät paremmilta kuin pitkään aikaan, kun huonot latvat ja kaksihaaraiset ovat poissa. 

Uudet vanhat lempparit

Päätin tulla esittelemään teille mun vaatekaappiin comebackin tehneen, ja uusiokäyttöön päässeen vaatteen tässä samassa postauksessa. Mä harvoin "keksin uudelleen" jonkun vaatteen ihanuutta, eli jos en jotain vaatetta vähään aikaan pidä niin epätodennäköisesti sitä enää koskaan tulen pitämäänkään. Näiden kahden kohdalla kuitenkin kävi toisin.
Hampparipaita on ainakin kolme vuotta sitten brittiläisestä nettikaupasta, Lazy Oafista tilattu ihanuus. Ikinä en sitä ole koulussa tms. pitänyt, mutta kuoroleireillä ja kotipaitana sitäkin useammin. Toi on sisältä maailman lämpöisin ja oikeasti ihan älyttömän pehmeä, ihan toista maata kun jotkut Ginan vastaavat collegepaidat. Väri ei tossa kuvassa myöskään pääse oikeuksiinsa, sillä kyseessä on ihan räikeän kirkkaankeltainen paita, eikä mikään tuollainen kulahtanut. Kävin hakemassa isältäni vähän aikaa sitten sinne melkein vuodeksi unohtuneita vaatteita, joiden joukosta tämä rakkauspaita löytyi. Pakko myöntää, etten edes meinannut muistaa sen olemassaoloa, mutta nyt kun se taas on mulla, en meinaa saada sitä enää päältäni. Jos matkalaukussa yhtään tilaa tulee tuliaisten jälkeen olemaan, tämä lähtee niin mun mukaani Saksaan!

Mulle on tullut joku ihme DIY-innostus nyt lähiaikoina. Harmi vaan sinänsä, että oon maailman surkein askartelija/ompelija, mutta jälleen kerran sisko pelastaa. Näidenkään farkkujen teko ei olisi millään onnistunut ilman hänen apuaan. Mä en ensin tajunnut koko ideaa, enkä millään meinannut saada revittyä lankoja irti halutuista kohdista ja muutenkin mokailin koko ajan. Sisko kuitenkin kärsivällisenä auttoi mua varmaan kahden tunnin ajan näiden tekemisessä itse samalla tehden puolet nopeammin samaa hommaa toiselle puolelle. Välillä sitä ihmetyttää, kumpi meistä onkaan se pikkusisko joka koko ajan tarvitsee apua. :)

Uuden elämän saaneet farkut olivat ikuisuuden kaapin pohjalla olleet Ginan korkeavyötäröiset, kulutetut, vaaleansävyiset farkut. Välillä oon miettinyt näiden leikkaamista shortseiksi, mutta siihen vyötärö oli musta vähän liian matala. Farkkuja sitä paitsi tulee käytettyä melkein ympärivuotisesti, kun taas shortseja se pari kuukautta kesällä. Parempi siis näin. Näihin oon tällä hetkellä myös ihan rakastunut; revityt kohdat näyttää musta tosi kivoilta, mutta kuitenkaan niitä ei oo liikaa. Näihin ohjeet löytyivät mistäpäs muualtakaan kuin we♥itista hakusanoilla "diy ripped jeans" ja parin youtubevideon avulla. Suosittelen kokeilemaan, jos jollain muullakin sattuu olemaan käytöstä poistuneita farkkuja, joille haluaisi antaa vielä uuden käyttötarkoituksen. 

Tai no farkuthan ne on edelleen, vähän vaan rikkinäisemmät sellaiset. 

Ihan pellolla

Viikonloppuna mentiin Olgan ja Helenan kanssa ehkä viimeistä kertaa vuoteen kuvailemaan. Paikaksi valikoitui tällä kertaa pelto ja muutenkin perinteinen Suomalainen maalaismaisema, sillä mä halusin Suomenlipun kanssa jonkinnäköisen kuvan, ja ajattelin pellon sopivan hyvin taustaksi mm. saralovesyou -blogista inspiroituneena. Ihan samanlaisia kuvia ei musta kuitenkaan saatu, sillä näytän mielestäni ihan kauheelta ilman ripsiä ja sen takia en näytä missään kuvassa itseltäni.

Voi kuinka mulla tuleekaan ikävä näitä tyttöjä. Onneksi kaikki parhaat kaverit on tulossa lentokentälle asti hyvästelemään mua, joten ei ihan vielä tarvitse hyvästejä sanoa. Sitä paitsi ollaan puhuttu Ninan kanssa, joka lähtee Jenkkeihin, että oikeasti se vuosi tulee menemään tosi nopeasti. Uskon ettei vuodessa muutu monikaan asia ja vuoden asiat saa kyllä kirittyä kiinni. Parin vuoden päästä ei kestään enää tunnu edes siltä, että olisin ollut jossain vaiheessa poissa. Vaikka varmasti hyvästejä sanoessa tulee itkettyä ihan järjettömästi, on sitten vuoden päästä ihana päästä näiden samojen ihmisten luokse. Ja onhan whatsapit, skypet, snapchatit ja muut olemassa Saksassakin.

Ollaan kavereiden kanssa sovittu, ettei koko vuotta pidetä aktiivisesti yhteyttä samalla tavalla kuin Suomessa ollessani. Tärkeät asiat ja juorut tottakai haluan kuulla saman tien, mutten kuitenkaan halua koko ajan kuulla Suomesta, ettei se hidasta mun kotiutumista siellä. Varsinkin vaihdon alkuvaiheessa on sen verran tärkeää päästä mukaan paikalliseen elämään, ettei kannata paljon yhteyttä pitää Suomeen. Alku saattaa kuitenkin olla se vaikein vaihe perheelle ja kavereille Suomessa, ja juuri silloin sieltä päästä haluttaisiin pitää yhteyttä. Lahden koulutuksessa meille sanottiin aika osuvasti: "No news is a good news", eli jos ei lapsesta/kaverista meinaa kuulua aikoihin, niin yleensä se on ihan hyvä juttu ja tarkoittaa että siellä päässä menee asiat hyvin.

Paluu arkeen

Koulut ja työt on nyt jo viikon verran olleet käynnissä ihan normaalisti, joten mulla on ollut tylsääkin tylsempi viikko meneillään. Kaverit ei ehdi nähdä, siskokaan ei ole kotona, eikä muutenkaan missään tapahtu oikein mitään. Oon parhaani mukaan koittanut järjestellä vaihtoasioita ja sen sellaista. Oon myös nukkunut tosi myöhään, sillä öisin ei meinaa uni tulla. En voi edes kuvitella jotain viimeistä yötä Suomessa, kun jo tällä hetkellä oon aina ihan täpinöissäni iltaisin enkä sen takia meinaa saada unta. En millään usko että vietän Suomessa enää 15 päivää. Uskon noiden päivien menevän tosi nopeasti, ja kohta mä jo istun koneessa matkalla Saksaa.

Tässä vihdoin vähän kuvaa musta näin au naturel, ilman ripsienpidennyksiä tai volyymiripsiä. Mullahan on viimeiset puoli vuotta varmaan ollut volyymiripset suurimman osaa ajasta käytössä, koska niiden huoltoväli oli mulla aina kuuden viikon paikkeilla, kun taas tavallisten ripsienpidennysten kanssa huolloissa piti käydä melkein kolmen viikon välein. Keväällä kuitenkin aloin itsekin huomaamaan ripsieni huonon kunnon, kun eivät meinanneet volyymiripsetkään enää hyvin pysyä. Päädyin siis pitämään taukoa Saksaanlähtöön asti. Huoltoaika mulla on jo varattuna, ja 28. elokuuta saan vihdoin ripset takaisin itselleni. Tuntuu niin karulta olla ilman niitä, enkä usko toista taukoa pitäväni muutamaan vuoteen. Hiuksillekin on jo suunnitteilla jonkinmoista muutosta.

Kun oon kaikki aamut yksin kotona, on mulla aikaa tehdä vaikka minkälaisia aamupaloja! Mun sisko on tällä hetkellä oikeastaan kokonaan vegaani, ja itsekin oon vähän inspiraatiota häneltä ammentanut. Soijamaidot tai makeuttamattomat mantelimaidot kun ei omiin lemppareihin kuulu, oon enemmän innostunut noista hedelmistä ja marjoista, joita sisko syö ihan koko ajan. (vertailun vuoksi: mä en todellakaan usein syö hedelmiä yms. terveellistä) Mun lemppareita tällä hetkellä on mm. nektariinit ja mansikat. Mansikat aina mansikka-banaanismoothiessa, johon tulee mansikoiden ja baanaanien lisäksi vain kreikkalaista jogurttia (joskus vähän sokeriakin) ja musta se on sellaisenaan niin hyvää. Helsingissä asuessani en koskaan syönyt aamupalaksi satunnaista mansikkajogurttia enempää, mutta nyt kotona ollessani oon alkanut taas syömään aamuisin.

Eräs ilta tuli ihan kauhea himo texmex-salaattia, ja onneksi meiltä silloin löytyikin kaikki tarvittava niiden tekemiseen: texmex-soijaa, salaattiaineksia, maissia, ranskankermaa ja salsaa. Terveellistähän toi ei varmaankaan ole, mutta aivan täydellisen makuista.

Miksi juuri Rotary?

Usein vaihtoonlähdöstäni kertoessani puheeksi tulee jossain vaiheessa järjestö. Harvemmin kuitenkin ihmiset tietävät mikä Rotary on, kun kerron lähteväni vaihtoon "Rotareiden kautta". Rotarithan ei siis ole mikään vaihtojärjestö, vaan enemmänkin hyväntekeväisyysjärjestö. Jos Rotareiden kautta mielii lähteä vaihtoon, ei todellakaan kannata olla asenteella "haluun Jenkkeihin piste" sillä Suomessa Rotareiden kautta vaihtoon lähtevät laittavat neljä maata, joihin sitoutuvat lähtemään. Maista yhden pitää olla ei-englanninkielinen, joka mulla oli Saksa. Näin jälkiviisaana sanon kuitenkin, ettei ole mitään väliä minne lähtee, kunhan ottaa riskin ja lähtee! Tällä hetkellä uskon Saksan olevan just se oikea maa mulle, vaikka maatiedon saadessani mielipide oli hieman toinen. Huhhuh, kuinka lapsellisesti asiaan silloin suhtauduin. Mulle teki todellakin hyvää tämä lähdön siirto vuodella, oon kypsyny kauheesti vuoden aikana ja saanu varmuutta sille, että mun todellakin kuuluu lähteä vaihtoon. Vaikka lukion tokan jälkeen lähdössä onkin aina omat haasteensa, uskon tän olevan parempi vaihtoehto mulle.

Itse päädyin Rotareihin lähinnä luotettavuuden ja hinnan takia. Tavalliset, kaupalliset järjestöt maksavat melkein kymppitonnin, eivät maksa kuukausirahaa, eivät omaa yhtä suurta tukiverkkoa yms. kun taas Rotareilla tukiverkko on todella laaja, eli vaikka ongelmia ilmenisi, apua on. Rotareilla perheet toimivat vapaahetoispohjalla, ja mun mielestä perheen vaihto vaihdon aikana on vaan hyvä asia. Pääsee tutustumaan kulttuuriin monen perheen näkökulmasta, ja myöhemmin on monia perheitä joiden luokse palata. Rotarivaihtareiden yhteishenki on myös jotain ihan uskomatonta. Oon tutustunut Rotareiden kautta ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa, eikä mun vaihtovuosi ole vielä edes alkanut. Myös kaikki Rotareiden erikoisuudet pinsseistä bleisereihin tulee olemaan niin ihania muistoja vaihtovuodestani myöhemmin. Musta Rotareilla on hyvää myös se, että hakijan pitää oikeasti tehdä töitä hyväksymisensä eteen. Pitää olla kiinnostunut lähtemään ja kaiken pitää lähteä itsestään eikä esimerkiksi vanhemmista, koulumenestyksen pitää olla hyvä ja muutenkin olla aktiivinen nuori, kuten mä olin harrastuksien ja vaikuttamisen osalta.
Mä en siis tavallaan valinnut Rotareita, koska loppupeleissä ne ennemminkin valitsi mut. Kiitos siitä. ♥

Kerron teille vielä vähän tästä hakuprosessista, koska monia se saattaa kiinnostaa ja itsellenikin tekee hyvää muistella noita aikoja:

1. Sähköpostin laitto Rotareille
Elokuu 2012
Itse löysin Rotarit netistä googlettelemalla edullisia vaihtoja kaupallisille vaihtojärjestöille, jonka jälkeen alkoi pitkä ja haastava vanhempien suostuttelu. Onneksi vanhempani kuitenkin antoivat minulle luvan hakea (varmaan sama kuin Kallioonkin, luulivat etten pääsisi, hahahaa) vaihtoon. Kirjoitin sähköpostin yhdelle Hämeenlinnan Rotaryklubin nuorisovaihtoasiamiehelle. Sähköpostissa kyselin, aikovatko he lähettää jonkun vaihtoon vuodelle 2013-2014 ja mitä pitäisi tehdä jos on kiinnostunut. Sain ohjeeksi kirjoittaa sivun mittaisen hakemuksen itsestäni ja miksi juuri minut pitäisi valita.

2. Haastatteluja
Syyskuu 2012
Syyskuussa (muistaakseni) oli sitten haastattelun aika. Kyseessä oli ryhmähaastattelu ja muistan jännittäneeni sen aikana ihan hirvittävästi. Siellä kyseltiin englanniksi ja suomeksi maavaihtoehtoja, suhtautumista alkoholiin, koulumenestyksestä yms. Meitä oli haastattelussa muistaakseni yhdeksän, joista vuosivaihtoon valitiin viisi. Haastattelun jälkeen meni ehkä viikko, kun saatiin tietää valitut. Mulle tuli sähköposti Aulangon Rotaryklubilta, jossa kerrottiin heidän valinneen minut!
Sen jälkeen vielä piirihaastattelu Tampereella, jonka jälkeen itkin koko junamatkan Tampereelta Helsinkiin. Olin varma, että pilasin siellä mahdollisuuteni vaihtoon, sillä ilmeisesti meitä senkin jälkeen karsittiin pari. Vaikken Suomen presidenttejä osannutkaan luetella, pääsin kuitenkin tuostakin haastattelusta läpi.

3. Paperisota
Syksy-31. joulukuuta 2012
Koska Rotarit ei ole kaupallinen järjestö, osa paperisodasta hoidetaan itse. Oikeastaan homma ei sinänsä ole raskas, itsellä vain se venyi uudenvuoden aattoon asti... Tähän vaiheeseen sisältyivät sopimukset Rotareiden kanssa, lääkärit ja hammaslääkärit, koulupapereiden ja omien esittelyjen kääntö englanniksi yms. Se tunne oli kyllä ihan mahtava, kun vihdoin sai kaikki paperihommat tehtyä.

4. Odottelua
Helmikuuhun 2013 asti
En muista tarkkaa aikaa, koska Saksan kirjeenvaihtaja otti muhun yhteyttä, mutta silloin oli vielä lumet maassa. Noihin aikoihin olin juuri saanut tietää joutuvani maaliskuun 13. päivä leikkaukseen, joten näytti siltä, että unelmieni vaihtovuosi peruuntuisi. Tää oli mulle ihan kamalaa aikaa. Onneksi kuitenkin Aulangon Rotaryklubi suostui siirtämään mun vaihdon vuodella eteenpäin ja sovittin että lähden vuodeksi 2014-2015.

5. Perhetiedot
1. kerran huhtikuussa 2013, 2. kerran toukokuussa 2014
Mun perhe otti muhun yhteyttä ennen Guarantee Formin saapumista, jotkut joutuivat odottamaan perhetietoja yms. kesään asti. Perhetiedot todellakin tuli silloin kun niitä vähiten odotti, bussista myöhästymisen, avainten hukkumisen ja muun mukavan jälkeen. Olin bussissa, Malmin kiinalaisen kaupan kohdalla ja kävin "varmuuden vuoksi" katsomassa sähköpostit. Siellä se oli. Montabaur, mahtava sijainti, mukavan oloinen perhe, koulutiedot saman tien. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, mutta yht'äkkiä kaikki palaset tuntuivat loksahtavan paikalleen.

6. Yleistä säätöä
tähän päivään asti
Vakuutukset, lennot, perheen kanssa juttelua, tuliaisten ostoa, bleiserin saaminen, pakkaamista, kelaan ja maistraattiin ilmoittelua, matkalaukun hankinta, muiden vaihtareiden kanssa jännittelyä, hyvästelyjä, kouluhommia Suomessa, Suomi-esitelmän tekoa...

Vielä on paljon asioita tekemättä. Eilen tein ensimmäisen koepakkauksen, joka meni yllättävän hyvin. Sain kaiken tarvittavan tuliaisia lukuunottamatta mahtumaan 22,3 kiloon. Ensin laukkua punnittaessani sain painoksi vain kahdeksan kiloa, sillä en huomannut pyörien koskettavan maata. Onneksi tajusin mokani, ettei lentokentällä olisi tullut yllätyksiä.

17 päivää. Kuulostaa paljolta, mutta ajattelen ennemmin näin:
viikon päästä kymmenen päivää.

Lefkas

Viimeisenä päivänä päätettiiin napata kamera mukaan, kun suunnattiin Lefkasiin päiväksi. Valitettavasti mikään ei sunnuntain takia ollut auki, joten ei montaa tuntia jaksettu kaupungissa pyöriä. Viimeiset frozen yoghurtit käytiin syömässä ja otettiin kuvia rannalla, eipä oikeastaan muuta. Nidristä Lefkakseen mentiin yleensä bussilla, joka meni Nidristä suoraa rantateitä Lefkakseen. Bussi maksoi 1,6e henkilöltä, kun taas taksilla matka maksoi parikymppiä. Ekalla kerralla Lefkaksessa jouduttiin kuitenkin ottamaan taksi takaisin Nidriin, kun odotettiin yli kaksi tuntia bussia joka ei koskaan tullut, ja takaisin hotellille ei oltaisi muuten enää päästy. Muutenkin bussit oli aina reilu puoli tuntia myöhässä, mutta ilmastoinnit sentään oli. Onneksi, sillä muuten olisi voinut olla aikas kuuma!

Lefkaksessa hintataso oli Nidriä edullisempi, joka varmaan johtui vähäisestä määrästä turisteja ainakin tuolloin meidän aikaamme. Ruoka ja tuliaiset olivat paljon halvempia, mutta me emme tosiaan sunnuntaina mitään Lefkaksesta voineet ostaa. Se vähän jäi ärsyttämään, mutta ensi kerralla tiedetään paremmin noistakin järjestelyistä.

Suomeen saavuttuamme ostettiin saman tien mulle lennot Saksaan, kun ei oltu sitä vielä ennen matkaa hoidettu. Seuraavana päivänä ostettiin vakuutukset, joten nyt on kaikki Rotareiden määräämät jutut ostettu. Vakuutus oli tosiaan kaikille Saksaanlähtijöille sama, saksalaisen yrityksen vakuutus erityisesti Rotarivaihtareille. Sen pitäisi sitten korvata kaikki Saksassa sattuneet haaverit ja sairaalakulut, yms. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan paljoa tulla Saksassa tarvitsemaan, mutta hyvä kuitenkin että on vakuutettu vuoden aikana, ei sitä ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan terveisin Sara, positiivisen ajattelun mestari. :)

Viimeinen ilta Kreikassa

Viimeisiä vedellään, sillä enää yksi postaus julkaisematta Kreikasta. Postaukseen tulossa Lefkaksen retkestä juttua ja tavallista enemmän kuvia myös. Nämä viimeisen illan kuvat kuitenkin ansaitsivat oman postauksensa, joten postaan ne tässä välissä ja huomenna viimeiset.

Viimeinen päivä vierähti altaalla aurinkoa ottaen, pakaten ja tuliaisia ostellen. Koska oli sunnuntai, harva paikka aukesi enää siestan jälkeen. Kaikki tarvittava saatiin kuitenkin hommattua, vaikkei tästä sunnuntain poikkeusaukioloajasta tiedetykään. 

Viimeisenä iltana, kuten oikeastaan jokaisena päivänä muutenkin, syömässä kreikkalaiset salaatit. Meillä oli pari kantapaikkaa, jossa käytiin useampanakin päivänä. Salaatin kanssa sai aina tuoretta leipää ja ne oli niin herkullisia, eikä hintakaan ollut ikinä viittä euroa enempää. Miksi Suomessa ei ole tollaisia?

Asuksi valikoitui Monkin monta vuotta vanha pitsitoppi, joka on jokaisen vaatekriisin pelastaja. Shortsitkin on GinaTricotin monta vuotta vanhat, mutta edelleen ihan toimiva yhdistelmä. 

Lento takaisin Suomeen meni tosi nopeasti. Heti koneeseen päästyäni nukahdin siskon polvilla maaten ja siinä sitten makoilin kunnes oltiin Suomessa. Kerran taisin herätä laittamaan sukat jalkaan kun tuli kylmä, mutta muuten lento meni erittäin uneliaissa merkeissä, vaikka koko loman oli jo rentoutunut.

Huomenna suurimmalla osalla taitaa alkaa koulut, mutta mulla vielä kuukausi lomaa jäljellä, josta kolme viikkoa Suomessa ja viikko vielä Saksassa. Kyllä kelpaa. :)

Beach

Tallinnasta ostamani mekko pääsi ekaa kertaa käyttöön Kreikassa eräänä iltana, kun en jaksanut mitenkään erityisemmin tälläytyä. Näissäkin kuvissa oon melkein ilman meikkiä, pikkuisen kulmia oon tummentanut ja huulikiiltoa saattanut laittaa. Tuolla lämpimässä kun meikkivoiteiden yms. käyttö oli ihan turhaa, kun minuutin päästä laittamisesta meikki oli jälleen sulanut naamalta pois. Kuvissa on myös todella Bad hair day -ainesta epäonnistuneen nutturan jäljiltä. Asu on kuitenkin sen verran erikoisella tavalla kiva että päätin jokatapauksessa esitellä nämä kuvat. Mekko on niin kaukana mun normaalista tyylistä, etten oikein vieläkään tiedä miten päädyin ostamaan sen. Joku siinä ilmeisesti viehätti.

Mekko Terranova

Aurinkolasit Accessorize

Vyö H&M

Kengät Turkista

Lefkadassa sellanen koruntekijämies tuli kysymään että kiinnostaisko meitä ostaa käsintehdyt korut häneltä. Olin jo valmiiks päätänyt, että jos nään jossain sellasen koruja tekevän tyypin niin haluun saksavärisen rannekorun. Sillä ei tietenkään ollu valmiina mun toivomilla väreillä, joten se alko tekemään sitä korua mulle siinä meidän odotellessa juomia ravintolassa. Viiden minuutin päästä se solmi sen yht'äkkiä mun käteen ilman mitään varoitusta ja sanoi että "five euros, please". Sitä ei saanu enää irtikään, joten eipä siinä muutakaan vaihtoehtoa ollut (sainpa sentään tingittyä hinnan neljään euroon). Tosta korusta tulee ennemmin kyllä joku Jamaika mieleen kun Saksa, mutta silti mulla tulee sellanen ihanan odottava fiilis aina kun nään sen. Toivottavasti se pysyy koko vuoden ehjänä.

Tässä alimmassa kuvassakin niin kauniisti näkyvät ripsienpidennykseni ovat sitten lopullisesti (nooh...) poissa. Kesäkuussa taisin käydä viimeisen kerran ripsihuollossa, jonka jälkeen päätin antaa ripsien irrota omia aikojaan ja ottaa uudet vasta syksyllä. Ripset sinnittelivät yllättävän kauan ihan menettelevän näköisinä, mutta Kreikan jälkeen ne alkoivat näyttää aika pahoilta. Pienen googlettelun jälkeen päätin kokeilla oliiviöljyyyn kastettuja vanulappuja, jonka avulla sain viimeisetkin ripset irti. Toisella puolella pari oli sen verran tiukasti kiinni, että piti repiä ne irti oman ripsen mukana, mutta muuten kaikki lähtivät oliiviöljyllä. Musta siis ihan toimiva ja edullinen vaihtoehto verrattuna esimerkiksi kauneushoitolassa postattamiseen, joka maksaa usein ainakin pari kymppiä. 

PINK

Jippii, eilen sain tehtyä kokonaan matkailun johdantokurssin! Näin jälkeenpäin ajateltuna vähän hämmentää, miten ihmeessä oon voinut olla niin saamaton etten ole sitä kahteen vuoteen jaksanut suorittaa, varsinkin kun se oli noin nopeasti tehtynä. Mun piti vain kirjoittaa kuusi esseetä mm. aiheista matkailun historia ja matkailu ammattina ja siinä se. Aika helposti tuli yksi kurssi kerättyä.
Tänään ajattelin tehdä mantsaa kunnes en yksinkertaisesti enää jaksa, mutta toivottavasti ainakin puoleen väliin tehtävälistaa. Huomenna hoidan psykologian loppuun, niin enköhän mä ne suunnitellut kurssit saa suoritettua ennen lähtöä. Tarvittiin vaan pieni paniikin aikaansaama adrenaliiniryöppy niin johan alkoi tehtävien teko sujua
Aamulla kävin äitin töissä tulostamassa lentoliput, jotka varattiin maanantaina. Yhteensä meno-paluulennot maksoivat alle 250e, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen hinta. Lennot ovat suorat Helsinki-Vantaalta Frankfurtiin ja lentoyhtiö on Finnair kumpaankin suuntaan. Ostin meno-paluun, koska pelkkä meno olisi maksanut melkein 700 euroa ja paluupäivää voi aina muuttaa. Paluu on tällä hetkellä merkattu heinäkuun lopulle, koska mun kouluvuosi loppuu ensi vuonna vasta 25. heinäkuuta.
Ja lähtöhän on siis maanantaina 1. syyskuuta klo 16:55.

Päätin tulla vielä postailemaan nämä parit kuvat Kreikasta ennen kouluhommiin siirtymistä. Kuvassa näkyykin oikeastaan ainoat ostokseni koko reissulta, sillä Nidrissä, eikä oikeastaan koko Lefkaksen saarellakaan mitään erikoisia kauppoja ollut. Shoppailijoille paikka ei siis todellakaan ole tarkoitettu, mutta aurinkoa, lämpöä ja hyvää ruokaa arvostaville Nidri sopii mainiosti. :)

Meillä oli suunnitelmissa vuokrata perjantaina auto ja lähteä ajamaan Ioanninaan, jossa oltaisiin voitu viettää päivä shoppaillen ja tutustuen tähän vähän suurempaan kaupunkiin. Matkaa sinne olisi tullut n. 300km, mutta matkasuunnitelmamme kuullessaan autovuokraamomme kieltäytyi vuokraamasta meille autoa. Jäi sitten se reissu tekemättä.

Shortsit ostin Stradivarius/Bershka/Pull&Bear/Tally Weijl -outletista Lefkadasta. Käytiin siskon kanssa kahtena päivänä Lefkadassa pyörimässä, mutta shortsien lisäksi en ostanut muuta kuin yhdet housut. Nidristä ostin aurinkolasit pyöreideni seuraksi, sillä rikoin vaihteeksi vanhat lasini pari viikkoa sitten. 

Heti ekana päivänä Nidriä pyöriessämme huomattiin siskon kanssa chillbox-niminen frozen yoghurt-paikka. Siitä eteenpäin käytiin siellä joka päivä, ja nyt jo kauhea ikävä kyseisen liikken froyota (kuulostaapas hassulta). Siellä sai itse valita maun frozen yoghurtilleen, sekä täytteet. Mä en oikeastaan muuta syönytkään kuin maustamatonta frozen yoghurtia mansikoiden ja Oreoiden kanssa. Chillboxista sai myös smoothieita ja jääteetä, ja kaikki mitä siellä kokeiltiin oli ihan täydellistä. Onneksi chillbox löytyy myös Saksasta. 

Nidri, Greece

Vihdoin ollaan reissusta kotiuduttu, tosin hieman haikein fiiliksin. Ikävä tulee niitä melkein neljänkymmenen asteen helteitä, joista saatiin nauttia jokaisena päivänä. Suomessakin on toki lämmintä, mutta todettiin koko perheen voimin ettei nämä Suomen helteet tunnu yhtään samalta kuin Kreikassa. Kotona nyt kuitenkin ollaan ja täällä vielä 27 päivää jäljellä Suomessa. A-P-U-A.
Matkamme alkoi maanantaiaamuna aivan liian aikaisin, sillä koneemme lähti jo seitsemältä Helsinki-Vantaalta. Lensimme Prevezaan, joka oli pienin lentokenttä missä ikinä olen ollut. Sieltä otettiin taksi Lefkasiin, Nidrin kylään, jossa hotellimme sijaitsi. Hotellimme oli huoneistohotelli Cosmopol, joka sijaitsi n. 500 metrin päässä rannasta. Hotellilla oli kuitenkin uima-allas, jossa suurin osa viikosta tuli vietettyä aurinkoa ottaen. Heti alkuun pakko hehkuttaa, etten ole koskaan ollut näin ruskettunut! Ilmeisesti Multikarosinit tehosivat. Mulla on niitä jäljellä vielä noin kuukaudeksi, ja niiden avulla rusketuksen pitäisi kestää kauemmin.

Kaikki kuvat musta ovat tällaisia samanlaisia, joissa katson johonkin sivulle ja aina aurinkolasit naamalla. Kokeiltiin kyllä myös ilman arskoja, mutta niissä kaikissa silmäni ovat kiinni. Pahoitteluni siis hieman tylsistä kuvista. Pidin melkein kaikkina päivinä jonkinlaista lettikampausta, koska hiuksia oli pakko pitää kiinni kuumuuden takia, ja mun mielestä letti on myös tosi nätti vaihtoehto sille ainaiselle nutturalle. Pikkusisko väsäsi mulle joka aamu jonkun erilaisen letin, joka yleensä kesti hyvin koko päivän. 

Matkapostauksia voi tulla vähän hitaalla vauhdilla, sillä tajusin eilen olevani pulassa. Kesän alussa aloin jo tekemään urhoollisesti itsenäisiä tehtäviä, mutta niiden tekeminen vähän jäi jossakin vaiheessa. Nyt, kun koulun alkuun on viikko, tajusin etten ole tehnyt puoliakaan vaadituista tehtävistä. Tänään on matkailun johdantokurssin vuoro, jota olen suorittanut kohta kaksi vuotta saamatta edes yhtä esseetä valmiiksi. Tänään ajattelin tehdä koko kurssin ja illemmalla suorittaa psykan loppuun. Mukava ilta siis tulossa...