Ihan pellolla

Viikonloppuna mentiin Olgan ja Helenan kanssa ehkä viimeistä kertaa vuoteen kuvailemaan. Paikaksi valikoitui tällä kertaa pelto ja muutenkin perinteinen Suomalainen maalaismaisema, sillä mä halusin Suomenlipun kanssa jonkinnäköisen kuvan, ja ajattelin pellon sopivan hyvin taustaksi mm. saralovesyou -blogista inspiroituneena. Ihan samanlaisia kuvia ei musta kuitenkaan saatu, sillä näytän mielestäni ihan kauheelta ilman ripsiä ja sen takia en näytä missään kuvassa itseltäni.

Voi kuinka mulla tuleekaan ikävä näitä tyttöjä. Onneksi kaikki parhaat kaverit on tulossa lentokentälle asti hyvästelemään mua, joten ei ihan vielä tarvitse hyvästejä sanoa. Sitä paitsi ollaan puhuttu Ninan kanssa, joka lähtee Jenkkeihin, että oikeasti se vuosi tulee menemään tosi nopeasti. Uskon ettei vuodessa muutu monikaan asia ja vuoden asiat saa kyllä kirittyä kiinni. Parin vuoden päästä ei kestään enää tunnu edes siltä, että olisin ollut jossain vaiheessa poissa. Vaikka varmasti hyvästejä sanoessa tulee itkettyä ihan järjettömästi, on sitten vuoden päästä ihana päästä näiden samojen ihmisten luokse. Ja onhan whatsapit, skypet, snapchatit ja muut olemassa Saksassakin.

Ollaan kavereiden kanssa sovittu, ettei koko vuotta pidetä aktiivisesti yhteyttä samalla tavalla kuin Suomessa ollessani. Tärkeät asiat ja juorut tottakai haluan kuulla saman tien, mutten kuitenkaan halua koko ajan kuulla Suomesta, ettei se hidasta mun kotiutumista siellä. Varsinkin vaihdon alkuvaiheessa on sen verran tärkeää päästä mukaan paikalliseen elämään, ettei kannata paljon yhteyttä pitää Suomeen. Alku saattaa kuitenkin olla se vaikein vaihe perheelle ja kavereille Suomessa, ja juuri silloin sieltä päästä haluttaisiin pitää yhteyttä. Lahden koulutuksessa meille sanottiin aika osuvasti: "No news is a good news", eli jos ei lapsesta/kaverista meinaa kuulua aikoihin, niin yleensä se on ihan hyvä juttu ja tarkoittaa että siellä päässä menee asiat hyvin.