Shoppailuterapiaa -tai ihan muuten vaan

Jotenkin sitä luulisi, että tälläisessä pienessä kylässä asuessaan ei sinänsä tulisi ongelmia liiallisen shoppailun suhteen samalla tavalla, kuin jossain suurkaupungissa asuessaan. Olen kuitenkin täällä ollessani ruvennut luovaksi shoppailun suhteen ja alkanut tilailemaan vaatteita nettikaupoista, jos en ole päässyt shoppailemaan vähään aikaan ikään kuin "palkintona tuhlailemattomuudestani". Ja muistetaan nyt sekin, että Saksan ainoat Forever 21 -liikkeet sijaisevat Berliinissä ja Münchenissä, jotka ovat kumpikin reilun viiden tunnin ajomatkan päässä. Olin siis tehnyt tilauksen jo pari viikkoa sitten, eikä tilauksen saapumisesta ollut kuulunut mitään sen jälkeen. Eilen katsoin Foreverin sivuilta, missä mun pakettini tällä hetkellä matkustaa ja siellä luki vaan että "Delivered." Häh. Mulle ei oltu ilmoitettu mitään, ja tänään pakettia noutaessani sanoi Montabaurilaisessa lankakaupassa (johon paketti oltiin toimitettu) työskentelevä nainen sen odottaneen siellä minua jo reilu puolitoista viikkoa. Hieman kummallista toimintaa, mutta pääasia että sain nuo nyt vihdoin itselleni.

Varmaan mun bloggaus-/kuvaushistorian onnistunein kuva näinkin kiinnostavasta aiheesta kun sukat. Ketään ei varmaan kiinnosta millaisia sukkia mä jalassani milloinkin pidän, mutta koska tämä kuva näinkin hyvin onnistui, päätin sen silti julkaista. Noi nuudelisukat mun oli vain pakko saada, sillä a) rakastan nuudeleita b) tarvitsen jokatapauksessa sukkia c) 1€ hinta!! Ja no valkoisia nilkkasukkia ei koskaan voi olla liikaa, sillä ne hukkuvat aina johonkin.

Luonnonvalkoinen pitsinen croptop-pitkähihanen, joka ei tällä hetkellä oikein imartele mun vaihtaripömppistäni mutta olenhan mä täältä joskus takaisin tulossa ja Suomessa toivottavasti palaan siihen normaaliin ulkomuotooni varsin nopeasti... Ja keväällä voisi alkaa jonkinmoinen dieetti.

Mulla oli joskus 12-vuotiaana tälläiset lökärimalliset farkut joita rakastin yli kaiken, ja satuin Foreveriltä löytämään samantyyliset isosta alennuksesta, joten nämä oli pakko saada. Edelleenkin tykkään, vaikken näiden muodikkuudesta olekaan niin varma...

Sinivalkoiset collegehousut kotihengailua ja koululiikuntaa varten. Ihanan pehmoiset housut kyseessä, tälläkin hetkellä ovat mulla jalassa. Nämäkin olivat onnekseni isossa alennuksessa, sillä en tykkää käyttää rahaa urheiluvaatteisiin.

Kukkakuvioinen ja rusetilla varustettu hiuspanta mun kesäfiilistä nostattamaan. En tiedä yhtään, osaanko näitä käyttää tai miltä ne mulla tulee näyttämään mutta olivat kumpikin vain niin söpöjä. Alkumallailujen perusteella ainakin tuo rusettijuttu näyttää varsin lupaavalta. Niitä kesäsäitä tosiaan odotellessa.

Suihkuhanska. Koska se on neonpinkki ja maksoi vain euron. Kyllä, tämäkin oli aivan pakko saada.

Näitä en tilannut Foreveriltä eivätkä ne edes ole enää kovin uudet, mutten ole vielä blogissa päässyt esittelemään. Olen aina halunnut tämän tyylisiä saappaita, joissa on tikattua nahkaa jossain kohtaa. Näiden malli on tosi naisellinen ja ylttävät mulla melkein polviin asti. Lämpimät ne eivät ole, mutta täällä Saksassa ovat kyllä olleet mulla käytössä koko talven, mutta Suomessa ehkä menevät enemmän syyskenkinä. Ovat muuten (onneksi) ainoat täältä tähänasti ostamani kengät. Onneksi siksi, että kengät vievät suunnattoman paljon tilaa matkalaukussa sitten joskus takaisin tullessani.

Kuva ei nyt imartele tätä maailman kauneinta mekkoa yhtään, mutta siis burgundyn (?) värinen poolokauluksinen mekko. Musta tää sopii mulle tosi hyvin ja nyt vaan odottelen tän mekon käytölle sopivia kelejä saapuvaksi, että pääsen esittelemään tätä ihanuutta koko Montabaurille. 

Näiden lisäksi ostin myös varsin tavallisen mustan topin ja harmaat shortsit. Viikonloppuna Frankfurtissa tuli myös shoppailtua hieman, sillä ostin Zarasta huippuhyvät ja -edulliset farkut sekä pari paitaa. Ehkä näiden jälkeen jaksaa nyt vähän aikaa pitää jonkinmoista shoppailutaukoa.

Snowday

Saksalainen kevät jäi erittäin lyhyeksi, sillä sinne se jo meni... Tänään aamulla heräsin ihan normaalisti ja meikattuani ja puettuani kouluvaatteet päälle rullasin täysin normaaliin tapaan mun huoneen rullaverhot ylös. Sen jälkeen kävin kiskaisemassa takin päälle ja kengät jalkaan ja sitten olinkin jo suuntaamassa yläkertaan hakemaan eväitäni. Vilkaisin vielä nopeasti ulos ja jähmetyin siihen paikkaan järkyttyneenä varmaan pariksi minuutiksi. Lunta! Taivaalta satoi koko ajan lisää ja koko Holler oli täysin lumenpeitossa. Miten sellainen lumimäärä ehti edes muodostua yön aikana?! Hostitkin sanoivat, ettei tälläinen ole todellakaan normaalia tähän aikaan vuodesta tälläpäin Saksaa.
Äkillinen lumentulo kuitenkin tarkoittaa usein koulun peruuntumista, koska bussit eivät pääse kulkemaan hyvin loskaisilla teillä. Bussipysäkille kävellessämme pidettiin siis sormia ristissä host-veljen kanssa ja toivottiin ettei bussi pääsisi meitä hakemaan tänä aamuna. No, ei toteutunut meidän unelmamme. Bussikuski oli todennut, ettei ehtisi hakea pidemmältä naapurikylistä koululaisia kouluun, mutta meidät hän oli kuitenkin päättänyt saada kuskatuksi. Olin niin pettynyt, ettei saatu vapaata lumen takia varsinkin kun koulu oli kokopäivän tyhjillään, sillä niin monien bussit olivat jättäneet tulematta. Esimerkiksi mun englannin tunnilla ei ollut paikalla kuin neljä nuorta mun lisäksi, vaikka normaalisti meidän ryhmässä on kolmekymmentä oppilasta. Valitettavasti myös iltapäivän liikkatunnit pidettiin normaaliin tapaan oppilaskadosta huolimatta.

Kotiin tultuani kaipasin todellakin jotain piristystä, joten tein itselleni ison kupillisen lempiteetäni, salaattia ja söin pari palaa Fazerin sinistä joka piristää vaihtaria aina, jos mikään muu ei auta. Nyt alan tekemään huomista yhteiskuntaopin esitelmää, jota aloittelimme jo tänään ryhmäni kanssa. Ekaa kertaa teema on niin hankala, ettei mulla vielä tunnin teemaan paneutumisenkaan jälkeen ole hajuakaan siitä, mistä mun oikein pitäisi puhua tai mikä se teema ylipäänsä on. Taidan siis suoraa kääntyä host-isäni puoleen, joka toivottavasti osaa minua hieman neuvoa. Illalla leivon vielä pannukakkua koko perheelle, kun lupasin sitä jo viikonloppuna tehdä mutta unohdettiin se.

There goes the spring... Today I woke up, dressed up and after that I rolled my blind up and what did I see: snow! The whole land was white and all the time came more and more snow from the sky. Because of that the weather was also much colder than yesterday, when we already had almost ten celsius. Not anymore. My hosts said, that the weather like that it's not normal at all at this time of the year. Usually if there comes surpsrisingly lots of snow during the night, the buses can't drive the kids at the morning in the school and that's why we would have had free of coure, but for me not. We were waiting for the bus with the other kids of my village and hoping that it wouldn't come, but "luckily" it came and drove us to school. At the first lession of mine there was only five people including me, because obiously most of the buses couldn't pick the students up at the morning. During the day some of the people made it in the school, but some came really late because the buses needed to drive so slow and some didn't arrive at all. It's somehow fun for me as a Finn to see, how big "caos" there comes everytime when there is some snow on the ground in this country. I also hope, that I could get one time "schoolfrei" because of the snow. In Finland we have never free because of the snow. 

Aurinkoenergiaa

Mun viikonloppu oli tosi mahtava. Perjantaina meillä oli koulun jälkeen kuoro, jonne menin kerrankin iloisin mielin koska en ollut kertaakaan aikaisemmin tänä vuonna päässyt mukaan harjoituksiin milloin mistäkin syystä. Koulun jälkeen ihana host-äitini haki minut koulusta, jotten joutuisi odottamaan bussia reilua tuntia. Perjantai-ilta vierähti varsin rennossa meiningissä kotona pizzaa kokaten ja sen jälkeen vanhaa kauhuleffaa katsellen host-perheen kanssa. Lauantaina oli aikainen herätys, sillä päivän suunnitelmana oli ensin mennä shoppailemaan Frankfurtiin ja illalla mennä juhlimaan Kiaran 18-vuotissyntymäpäiviä Bad Homburgiin, joka on esikaupunkialue Frankfurtin läheisyydessä. Synttäreillä oli kivaa uusiin ihmisiin tutustuen ja tanssien, ja jälleen sain kuulla paljon kehuja saksan taidoistani.

Tänään halusivat hostini ostaa meille tänne kotiin uuden taulun jostakin lähikylän ravintolasta, jonne sitten ajoimme iltapäivällä kahvittelemaan ja kauppoja tekemään. Syötiin paikan päällä myös varsin herkulliset vohvelit lämpimien kirsikoiden kanssa. Mä en edes tykkää kirsikoista sinänsä kuin tuoreena, mutta vohveleiden kanssa maistuu tuo kirsikkajuttu ihan täydelliseltä. Ei ehkä mikään terveellisin "lounas", mutta hyvää oli. Kotiin palasimme taulut ostettuamme noin viiden aikoihin, jolloin oli vieläkin tosi valoisaa. Kevät on siis jo selvästi tulossa tänne päin Eurooppaa. 

Illalla mulla oli vielä Kirmesjugend-nuorten kanssa tapaaminen, jossa tehtiin päätös mm. tulevasta Kirmes-motosta, eli teemasta meidän järjestämään "kesäjuhlaan", Kirmekseen joka on täällä meidän kylässä mun viimeisenä viikonloppuna täällä Saksassa sitten heinäkuun lopulla. Tällä hetkellä oon vastasiivotussa huoneessani, sillä sain tänään jonkun ihme liiallisen aurinkoenergiapistoksen jonka voimalla siivosin mun vaatekaapin ihan uuteen järjestykseen, vaihdoin lakanat, imuroin, pyyhin pölyt ja järjestelin kaappinikin uusiksi tuossa energiapuuskassani. Nyt on siis hyvä mennä nukkumaan toimeliaan päivän jälkeen ja aamulla koittaa saada tämä energiajatkumo jatkumaan, jotta sen aina yhtä hirvittävän maanantaiaamunkin yli päästäisiin vauhdilla. Epäilen kuitenkin vahvasti onnistumistani, sillä huominen yhteiskuntaopin "pistokoe", liikatunti ja muutenkin pitkä koulupäivä eivät todellakaan houkuttelisi näin toimeliaan viikonlopun jälkeen.

Hiukset ovat jälleen päässeet kasvamaan ihan ylipitkiksi, onneksi ensi viikon tiistaina mennään host-äidin kanssa yhdessä kampaajalle leikkauttamaan ja värjäyttämään meidän kummankin hiukset. Mun hiukset ainakin kaipaa jos jonkinmoista tehohoitoa. Kuvassa myö parit uudet ostokset, Mangon alennusmyynnesitä löydetty poolopaita ja myöskin Mangosta ostettu kevytuntuvatakki. Pian kyllä voi jo talvitakit lähettää Suomeen, sillä parin viikon päästä pitäisi koittaa ne kauan odotetut nahkatakki ja tennarit -kelit. 

The weekend has been amazing! On Friday we had choir after the schoolday and it was actually nice to be there after a long long time. It was for me the first time in choir in this year, because of many reasons; sometimes the teacher was sick, sometimes was my sister here in Germany visiting me and I was also having bad flu at January. After choir came my host-mom and picked me up, so that I didn't need to wait for the bus more than one hour. At evening we didn't do anything special, just eating homemade pizza and watching a old horror film about werewolves.

Early on Saturday morning (okey, 13:55 but it felt much worse..) I took a bus from Montabaur to Frankfurt. Kiara, German girl who was on exchange in Finland at 2012-2013, had her 18th birthday couple of weeks ago and yesterday I was invited to the birthday party of her. First I did some shopping in the city center of Frankfurt, and then I took the tram to Bad Homburg. At the birthday party I was having really much fun by getting to know the other people and of course dancing and singing like crazy! I really like to be in the places like that, were I can meet lots of new people who don't know me at all and specially it's really fun, if the people don't get it right away that I'm an exchange student. It happend to me yesterday couple times, and I was so proud of myself when the people said that I can speak so good german that they didn't realise that I'm not German.

Today we went with my host-family to some neighbourvillage to eat waffles with hot cherry sauce. As you can also see from the picture, it was delicious! There was the whole day so sunny and warm here, that I had energy to do really much things today; I re-organised my wardrobe and photographed all my new clothes for the blog, I was meething with the "Kirmesjugend" of my village and we were making plans about the upcoming Kirmes, for example what's gonna be the thema for this year etc. Then at July, actually at the last weekend of my exchange, we will be organising some kind of "summer party" to our village and I think it's gonna be really unforgettable weekend and a great finish for my exchange year. 

Mittelpunkt - Puoliväli

Ystävänpäivänä koitti vihdoin ja viimein mullakin vaihdon puoliväli. Muilla vaihtareilla kyseinen aika meni yli jo tammikuun alussa, mutta koska itse saavuin tänne sen verran myöhemmin kuin muut, ylittyi tuo puolivälikin minulla hieman myöhemmin. Mulla oli koko sen päivän tosi kummallinen fiilis, ja sen jälkeen oon tuntenu itteni jokaisena päivänä ihan voittajaksi. Vaikka tää vaihtovuosi onkin sanoinkuvaamattoman uskomaton ja unohtumaton kokemus, en mä vaan oikeasti jaksa millään odottaa kotiinpääsyä perheen ja kavereiden luokse. Vuoden aikana kun on vain melkein mahdottomuus muodostaa yhtä hyviä ystävyyssuhteita, kuin mitä siellä Suomessa on punonut koko elämänsä ajan. Mua myös hieman lannistaa se, että täällä mun on koulussa mahdotonta koittaa esim. kokeista saada numeroita, koska pelkästään läpipääsy on todella vaikeaa. Osa opettajista ei ole edes opetellut nimeäni tämän kohta puolen vuoden aikana mitä olen heidän tunneillaan istunut, sillä olenhan vain vaihtari ja täällä vain yhden vuoden. Onneksi osa opettajista osaa kuitenkin motivoida minua ja auttaa aina tarvittaessa.
Missään vaiheessa en ole katunut tänne lähtöä, koska tämä on ollut kaikin tavoin niin kasvattava ja uniikki mahdollisuus. Onneksi en koskaan ajatellut odottavani vaihtoonlähtöä yliopistoon tai muuhun korkeakouluun, sillä tällaista lukiovaihtovuoden kaltaista kokemusta ei enää silloin saisi todellakaan irti. Host-perheessä asuminen on opettanut mua arvostamaan mun omia kotijoukkoja ihan uudella tavalla ja on myös ollut tosi siistiä päästä osaksi jonkun muun perheen tavallista arkea ja heidän kanssaan sitä elämään. Koulu ei tosiaan täällä mitään unelmaa ole, mutta tuleepahan ainakin koettua ja saatua uutta näkökulmaa lukiolaisen elämään toisella puolella Eurooppaa.

Saksassa puolivälin, Mittelpunkt, toinen nimi on Bergfest. Tämä kuvaa siis symbolisesti sitä, kuinka ollan tavallaan sen matkan (vuorellekiipeämisen, jos nyt tarkasti käännetään) puolessa välissä. Alku on ollut pelkkää kiipeämistä ja kovaa työtä, ja nyt siellä vuoren huipulla on vihdoin aikaa ihastella maisemia ja miettiä kaikkia uskomattomia kokemuksia mitä on sen matkan aikana päässyt tekemään. Mä en oikein ole osannut tuota loppupuoliskoa mitenkään yhtä kauniisti symboloida, toivottavasti se ei ainakaan tarkoita mitään pelkkää alamäkeä -juttua... Mutta ainakin, että nyt sieltä vuorelta laskeutuessa on tosiaan aikaa pysähtyä ihastelemaan niitä kokemiaan ja näkemiään juttuja, ja olla ylpeä itsestään että se suurin kiipeämisurakka on ohi.
Näin mä tuon Bergfest -nimityksen päässäni filosofioin, ja halusin sen teidänkin kanssa päästä jakamaan.
Jos tässä vaiheessa kelattaisiin tätä vuotta taaksepäin ja mietittäisiin mitä kaikkea olen ehtinyt kokea ja nähdä tässä ajassa, on sekin jo todella paljon. Suomessa en todellakaan reissaa yhtä usein, kuin mitä täällä olen päässyt matkustelemaan milloin missäkin lähialueilla. Eifelin toimimattomat tulivuoret, loputtomat tuulimyllyt ja milloin mitkäkin sukulaiset kummallisine aksentteineen ovat tulleet varsin tutuiksi kuluneiden kuukausien aikana, kuten myös suurkaupunkien, kuten Frankfurtin, Dortmundin ja Kölnin shoppailukadut unohtamatta Montabaurin pikkukaupungin pikkukatuja, joita on tullut turhankin usein hyppytunneilla kuljettua milloin missäkin seikkaillen. En malta odottaa, että kevät tulee ja pääsen oikeasti kameran kanssa tutkimaan tätä kaupunkia paremmin. Esimerkiksi meidän Schloss Montabauria en ole vielä ollenkaan päässyt kuvailemaan, koska siellä on aina niin pimeää mun siellä ollessani Rotarytapaamisessa. Ja onhan tässä viiden kuukauden aikana mukaan tarttunut aikas sujuva saksan kielen taitokin. En oikeasti olisi mennyt itsestäni uskomaan, mutta niin se vaan ajan kanssa muuttui että nykyään saksa on englantiakin helpompaa mulle.
Mulla on vielä ihan valtavasti asioita, joita haluan toteuttaa ja joissa haluan päästä vierailemaan ennen vaihtovuoteni loppumista. Suurimpana unelmana olisi päästä vierailemaan Pariisissa kaikkea mahdollista ihailemassa. Sen jälkeen odottavat näkemistään täällä Saksan puolella mun Bucket listin mukaan vielä mm: Schloss Neuschwanstein, Berliini, FantasiaLand tai muu suuri huvipuisto, München, Wennbahn (en oo varma onko toi sen oikea nimi, kuitenkin Luxenbourgin, Belgian ja Saksan rajojen "kohtaamispaikka" Aachenissa) ja Bodensee. Kotiin en ole tulossa vielä viiteen kuukauteen, ja niiden viiden kuukauden aikana aijon todellakin ottaa kaiken irti tästä ajasta. Kerranhan sitä vain Saksassa vaihto-oppilaana ollaan, eikös?

Hello you readers,

I wanted to write something also in English in this post, because I know there are also some international readers of my blog somewhere. So here you go: In this post I'm telling, how I've now crossed the halfway of my exchange year here in Germany and how it feels for me. Since the Valentine's day, my halfway day, I've felt really weird almost every day, but I also feel like a winner because I've already come this far in this year of mine. I'm also really proud to tell, that there have been no day at all, when I've regreded my decision to go on exchange alreay at this age. Of course I've could have been stayed in Finland until univercity etc, and then go on exchange but luckily I'm here now. In this age it's easier to just let go your life for a one year in aboard, as maybe later after couple of years. Hopefully I'll be then having a job and a school place in somewhere where I enjoy studying, and then I wouldn't maybe have time to do something like this anymore.

I have to admid, that I miss Finland sometimes really bad and I'm really happy to go back to there. Like you might now, in Finland we have one of the best school systems in the World and for example free school lunch is something that I've learned to appreciate so much while living here. Making some boring breads everyday to school, or buying expensive school lunchies from the cafeteria are not my things at all. 

I still have a lot of things in my Germany bucket list, that I haven't done yet. For example, I really wanna go someday to Berlin, to see the capital of Germany again. Then I also want to visit the Neuschwanstein Castle, which I'll probably do with my third host family in few months! I would also like to visit some of the crazyest amusement parks of Germany and see München.

One really weird thing, what I've noticed in myself is that I can actually speak some German. I don't know should I write thease posts maybe even in German and not in English, because with English I'm having more problems... And that's so crazy, because at September I could speak fluent English but in German I couldn't say almost at all.

So: I have already behind me 5 months and three weeks, and 5 months one week to go!

iPhonen uumenista

Taas on päässyt puhelimeen kertymään muutamat julkaisemattomat kuvat, jotka ajattelin tulla teille tänään jakamaan. Nyt "lomalla" olen ehtinyt hieman enemmän kuvia nappailla, kuin normaalissa arjessa, kun tekemistäkin on ollut hieman tavallista enemmän. Eilen oli tosiaan vikat Karnevaalit, ja pakko sanoa että olivat kyllä varsin hauska kokemus. Huomenna pitäisikin sitten suunnata takaisin sinne vähemmän hauskaan paikkaan, nimittäin kouluun. Tänään suunnitelmissa on siis tehdä yhteiskuntaopin ja mantsan läksyjä, ja toivottavasti vähän skypetellä sinne Suomeen.

1. Ystävänpäiväkortti Mummilta Suomesta ♥

2. Viikonloppuaamujen aamupala; puuroa tuoreiden marjojen ja hedelmien kanssa. Arkena en jaksa väsätä kun tomaattileivän mukaan kouluun, koska muutenkin herätys tarpeeksi aikaisin.

3. #vainsuomijutut, viime kerralla kun joku puhu mulle bussissa aattelin automaattisesti sen olevan kännissä. Kun sanoin tän ääneen mun kavereille, ne oli ihan järkyttyneitä että miks se muka ei muuten vaan olis sulle voinu puhua. "No kun meillä Suomessa.."

1. En oo eläessäni nähnyt näin isoa koiraa. Kilttiäkin kiltimpi koiruli kävi meillä vierailemassa viime viikolla. Tää on muuten juuri se, josta silloin videolla selostin.

2. Päästiin Kirmesjugendin kanssa paikallislehteen, jee!

3. Pari viikkoa taaksepäin olin Felisalla tekemässä soijamakaronilaatikkoa. Felisa on mun luokalla ja hän oli viime vuoden Rotareiden kautta Perussa. 

1. Aina yhtä hauskaa puuhaa; ensi vuoden kurssivalintojen suunnittelua, jota piristämässä oli pari palaa Fazerin suomisuklaata.

2. Sain mun host-vanhemmilta tuollaisen ystävänpäivädonitsin.

3. Eilisen Karnevalszugin asu, päätin siis olla jääkiekkohuligaani.

Fastnachssitzung

Vielä olisi parit kuvat tulossa meidän Hollerin karnevaaleista. Lauantaina (sopivasti meni ystävänpäivä tuota hommaa säätäessä onneksi) oli oikeastaan koko meidän pikkukylämme kerääntynyt tänne Hollerin hallille katsomaan, kuinka kuoro lauloi karnevaalilauluja, päiväkodin lapset tanssivat karnevaalitansseja ja muutenkin nauttimaan hyvästä menosta ja sketseistä. Itse pääsin host-äitieni pyynnöstä avustamaan yhteen sketsiin ja tietenkin myös laulamaan kuoron kanssa. Lauluesityksistäni tuo ei ollut ensimmäiseni täällä Saksassa, mutta sketsin vetäminen taas vähän jännitti. Onneksi näyttelin kuitenkin maahanmuuttajaa, joten kummalliselta kuulostava saksa ei sinänsä haitannut. Eikä minulla kyllä kovin suurta roolia ollutkaan, yksi repliikki vain.

Kuoron kanssa laulettiin tosiaan Karnevalsliedsejä, eli pari tosi perinteistä Karnevaaliin kuuluvaa biisiä. Mitään noista biiseistä en aikaisemmin tuntenut ja niiden opettelu oli hieman haastavaa, mutta onneksi meillä sai olla sanat mukana lavalla. Laulettiin mm. Atemlos, Amsterdam ja Schatzi, schenk mir ein Foto. Sinänsä ei olisi edes haitannut jos siellä olisi mokannut, sillä yleisö lauloi koko ajan biisien mukana täysillä. 

Pakko vähän tähän kuvaan liittyen tulla avautumaan, kuinka vahvat sukupuoliroolit täällä Saksassa on miesten ja naisten välillä. Tääkin oli tälläinen perus, että naiset keittiössä (okei, pukuhuoneessa) leipiä tekemässä ja miehet sitten tekniikan ja lavasteiden kanssa. Muutenkin täällä tosi harvat miehet osaa kokata, koska siivous, kokkaus ynnä muut tuollaiset, ovat naisten hommia eikä miesten siksi tarvitse niitä osata. Ammattikoulussa voi valinnaiseksi valita köksää, mutta se on kuulemma niin että tytöt ottaa köksän (opettelee tiskaamaan ja kokkaamaan) ja pojat sitten jotain muuta. 

Eroavaisuuspostauksessakin selitin, että harva naisista työskentelee täällä täysipäiväisesti, ja oikeastaan aina nainen jää kotiin lapset saatuaan ja sen jälkeen töihin palatessaan alkaa työskentelemään vain puolipäiväisesti, jotta voi sitten hakea lapset koulusta ja valmis ruoka odottaa pöydässä... Ollaan tästä yhteiskuntaopin tunnillakin puhuttu, että kuinka matala-arvostettuihin ammatteihin naiset pyrkivät ja että johtotöissä on oikeastaan pelkkiä miehiä ja mihin ongelmiin se johtaa. Musta Suomessa ei onneksi ole todellakaan noin vahvoja rooleja ja mä en esim. tunne ketään naista, joka työskentelisi vain puolipäiväisesti.

Karneval

Ensimmäiset saksalaiset Karnevaalit koettu ja viikolla tiedossa vielä lisää! Tämä meidän Hollerin karnevaali aloitti "Karnevalkauden" koko Rheinland-Pfalzin osavaltiossa, ja seuraavat pari viikkoa tullaan nyt niitä juhlimaan milloin missäkin. Kuten jo videossakin sanoin, että meidän teemana oli Märchen, eli satuhahmot. Mun asu löytyi sellaisesta karnevalasuputiikista Koblenzista, ja tykkäsin siitä hirmusesti. Hieman kylmä meinasi tulla, mutta onneksi mulla oli kolmet sukkahousut, pitkät sukat, villatakki ja toppatakki lämmittämässä. 

Tässä meidän koko Kirmesjugend -tiimi, joiden kanssa järjestetään heinäkuussa Kirmes, eli jonkinmoinen "kesäjuhla" mun tokavikana viikonloppuna täällä Saksassa.

Meidän traktori, joka siis kuljetti meidän Karnevalvaunua ympäri Holleria ilmapalloilla varustettuna.

Tässä vielä yksi kuva After Zug (junan jälkeen? :D) -partyistä, jonne mentiin illalla. Kotona olin kuitenkin jo mukavasti nukkumassa siinä kymmenen aikaan, sillä tänään oli täysin normaali koulupäivä. Keskiviikkoon asti pitäisi vielä jaksaa ja sitten alkaa pienenmuotoinen loma.

Video

Nonniin, nyt olisi ekaa kertaa mun täällä ollessani tarjolla videopostausta. Oon ihan hullaantunut vlogien katselemiseen ja ajattelin jo, että alkaisin kanssa postailemaan kerran viikossa tms vlogivideoita, mutta mun editointitaidot kärsivällisyydestä puhumattakaan ei tule siihen riittämään. Koitan silti aina välillä postailla videoitakin teidän viihdytykseksenne.
Toivottavasti ensi kerralla osaisin olla hieman luonnollisempi kameran edessä, tällä kertaa meni homma vähän muualle vilkuiluksi ja hiusten haromiseksi. Jouduin kuitenkin tämänkin videon varmaan kymmenen kertaa kuvaamaan, joten annan sen nyt vaan olla, ei tämä niin vakavaa kuitenkaan ole. Kamerasta loppui myös muisti kesken tuon videoinnin aikana, mutta siis loppuun oli tarkoitus vielä sanoa terkut kaikille sinne Suomeen.

Eroavaisuuksia

Aikaisemmin olen tosiaan jo kirjoittanut postauksen koulueroavaisuuksista, jonka voi käydä lukemassa tästä linkistä. Nyt ajattelin kuitenkin vihdoin kirjoittaa valmiiksi tämän luonnoksissa syyskuusta asti lojuneen postauksen, jossa kerron niistä muista eroavaisuuksista. En muuten olisi kyllä tullut ajatelleeksi, että Saksa ja Suomi eroavat näinkin paljon maina toisistaan, ovathan kumpikin kuitenkin Europpassa. Mutta niitä eroja löytyy edelleenkin melkein jokaisena päivänä.
Kuvina toimivat julkaisemattomaksi jääneet kuvat, joita olen räpsinyt tämän vaihtovuoden kuluessa milloin missäkin. Paljon lempijuttuja, kuten -syötävää näyttää kuvista ainakin löytyvän. :)

RUOKA/JUOMA:

• Epäterveellisempää; paljon enemmän suolaa ja voita kaikessa mahdollisessa
• Avocadot yksi ainoista asioista, mitkä on kalliimpia kuin Suomessa
• Leipää 24/7, johon on alkanut jo mennä hermot. Ja leivällä tarkoitetaan siis sellaista kunnon epäterveellistä pullaleipää, eikä mitään puikuloita.
• Varsinkin kurkut on täällä ihan hirveen makusia. Ollaan puhuttu tästä muiden saksavaihtareiden kanssa ja kaikki on samaa mieltä.
• Ruoaksi voi olla kakkua. Tähän en oo tottunut yhtään, mä vaan tarvitsen suolaista kunnon ruokaa esim. koulun jälkeen.
• Salaattia syödään harvoin
• Jogurtit maailman herkullisempia, maut paljon erikoisempia kun Suomessa ja jogurtit myydään lasipurkeissa.
• Puuroa ei tunnu syövän kukaan, mikä mua suomalaisena ainakin hämmentää.
• Yleensä vain yksi "kunnon ateria" päivässä. Kunnon aterialla tarkoitan lämmintä ateriaa.
• Kaljaa juodaan enemmän, mutta ei siis vaan humaltumistarkoituksiin vaan ihan ruokajuomanakin. Alkoholitontakin juodaan paljon, ja sitten myös kokikseen sekoitettuna tai sitruunalimonadiin.
• Hanavesi ainakin täällä mun alueella on juotavaa, mutta sitä ei kuitenkaan juoda. Mä juon oikeastaan aina hiilihapotettua vettä, mutta tavallinenkin vesi juodaan aina pullotettuna.
• Sama kuin leivissä, juomiakin ostetaan harvoin ruokakaupasta. Täällä on erikseen Getränkemarkt, josta ostetaan lavoissa vedet ja muut kotiin.
• Virvoitusjuomat on usein litran pulloissa ja ne pullot on sellaisia kovia, joita oli Suomessakin vielä 2000-luvun alussa.
• Salaattikastikkeet on sellaisia hauskoja maustepusseja, jotka sekoitetaan öljyn ja Essigin (ei mitään hajua mikä se on suomeksi..) kanssa.
• Tosi monilla on kahvikoneet kotona, eikä tavallista kahvia juoda niin paljon kuin Suomessa.

ARKI/VAPAA-AIKA:

• Täällä kierrätetään paljon enemmän kun Suomessa
• Panttipullot on paljon arvostetumpia kun Suomessa, jos sulla on vaikka kaks isoa pulloa vettä koulussa niin sä raahat niitä tyhjiä pulloja kotiin asti mukanas koska niistä saa 25 senttiä panttia kappaleelta. Suomessa heitettäis vaan roskiin.
• Suomessa käydään supermarketeissa, täällä käydään pienemmissä kaupoissa ja monta kertaa viikossa
• Leivät ostetaan aina leipomosta, eikä kaupassa usein myydä ees leipää
• Kaikki telkkarista tuleva on saksaksi dubattua, en oo koko täälläoloni aikana kertaakaan kuullut englanninkielistä tv-ohjelmaa/elokuvaa.
• Enemmän kanavia tv:ssä.
• Paljon enemmän järjestö-/ryhmätoimintaa, kuten Kirmesjugend, Musik- ja Sportverein joissa olen itsekin mukana.
• Pankkikortti ei todellakaan käy jokaisessa paikassa, Visa Electorista täällä ei oo koskaan kuultu paitsi isommissa kaupungeissa.
• Tilitiedot pitää hakea pankista pankkiautomaatin näkösestä automaatista vähintään kolmen kuukauden välein tai se maksaa jos ne lähetään sun kotiin. Mä käyn varmaan kerran viikossa toivoen että sinne olis maagisesti ilmestynyt lisää rahaa.
• Jääkaapit paljon pienempiä kuin Suomessa. Meidän perheessä on sen kokoinen jääkaappi, mikä meillä Suomessa on asuntovaunussa. Meillä ei myöskään ole pakkasta ollenkaan, vaan vain sellainen pieni pakastinlokero.
• Kotona on wifi, ja kodin ulkopuolella ollessa joillain onnekkailla on netti, mutta se pitää aina laittaa päälle ja pois koska käytössä on megabitesit, eikä siis todellakaan mikään rajaton netti. Ja tällä hetkellä mun kännykästä on rikki toi mobiiliverkko-asetusjuttu, josta pystyisin muuttamaan ettei jokainen Appi saisi olla päällä mobiilidatan päällä ollessa eli mulla ei ole yhtään nettiä kodin ulkopuolella.
• Puhelinliittymät on kalliimpia. Ainakin musta tuntuu siltä.

LIIKKUMINEN:

• Autoillessa vauhtirajoituksiin kiinnitetään huomattavasti vähemmän huomioita kuin Suomessa
• Autobahneilla saa tosiaan ajaa ihan niin nopeasti kuin haluaa. Nopein vauhti missä oon ollu kyydissä on tällä hetkellä 180km/h, mutta keväällä mennään sitten toivottavasti vieläkin nopeampaa.
• Postbussit (Onnibussin kaltaiset, halvatbussit) maksavat tosi vähän ja niiden avulla pääsee edullisesti kulkemaan ympäri Saksaa. Ne pitää kuitenkin varata ajoissa.
• Junat normaalisti paljon Suomea kalliimpia, koska nuorisolippuja ei ole.
• Pyöräillessä on pakko pitää kypärää ja pyörässä pitää olla valo. Muuten tulee sakot.
• Paikallisbussit täällä Hollerissa kulkevat ihan miten tykkäävät ja tulevat vaikka puoli tuntia myöhässä, jos niin huvittaa. Hyvällä tuurilla voivat jättää myös tulematta.

IKÄRAJAT:

• Mopokortti 15v:nä, Suomessa myös. Suomen mopoja saa kuitenkin ajaa 45km/h, täällä vain 25km/h. Mopoillessa porukka pitää ihan oikeita moottoripyörävaatteita ja -kenkiä.
• 16-vuotiaana saa juoda kaljaa viiniä yms, mennä osalle klubeista ja sisha-baareista, kun taas Suomessa joudutaan odottamaan 18-vuotiaaksi asti. 16-vuotiaana kummassakin maassa saa hankkia kevarikortin.
• 17-vuotiaana saksalaiset saavat ajokortin, joka sallii ajaa vanhempien kanssa. Sitä ennen siis pitää tietenkin olla jo ajokoulu suoritettu.
• 18-vuotiaana saa ostaa vahvempia juomia, joiden ikäraja Suomessa 21. 18-vuotiaana pääsee myös kaikille clubeille ja baareihin, on virallisesti täysi-ikäinen ja saa myös ajaa autoa yksin.
• 20-vuotiaana vasta saa nauttia sen yhden kaljan tms. jos haluaa saman illan aikana ajaa, sillä se on tuon 18-20-vuotisen elämän ajan täysin nollassa se raja. Mun mielestä kyllä tosi hyvä säädäntö.

Kuitenkaan näitä ikärajoja ei valvota todellakaan yhtä tarkasti kuin Suomessa, varsinkaan alkoholin oston kanssa.

NUORISO:

• Vapaa-ajalla tehdään huomattavasti vähemmän asioita kuin Suomessa. Johtuu tosin ihan ymmärrettävistä syistä, kuten koulutehtävien paljoudesta ja niiden bussien vähäisyydestä.
• Kavereiden kanssa skypetetään. Mulle skypetys on sellaista, että koska oon tällä hetkellä eri maassa kun kaverit niin skypetän, mutta täällä nää skypettää koska ei vaikka vanhemmat jaksa kuskata kavereita näkemään.
• Maalla, missä minäkin asun, ihan jokainen hankkii ajokortin ja auton saman tien 17 tai 18 täytettyään.
• Enemmän paino-ongelmaisia
• Musta tuntuu, että täällä paljon harvempi värjää hiuksiaan kuin Suomessa
• Kellään ei myöskään ole ripsienpidennyksiä ja merkkilaukutkin on huomattavasti vähemmän tunnettu juttu.
• On oikeasti hassua, kuinka monilla täällä on raudat. Siis voisin melkein sanoa että joka toisella mun luokka-asteella olevista on/on ollut raudat tämän vuoden aikana.
• Nuoret ei harrasta ollenkaan niin paljon kuin Suomessa
• Seurustelu on täällä tosi "muodikasta" ja tosi monet seurustelee keskenään
• Jos joku on kiinnostunut susta, se osoitetaan täällä paljon selvemmin kuin Suomessa. Numeroa voidaan tulla pyytämään ihan facetoface, mikä on musta tosi hämmentävää.
• Ripsifriikkinä pakko sanoa, että oon huomannu saksalaisilla olevan luonnostaan paljon pidemmät ripset kuin suomalaisilla.