Mittelpunkt - Puoliväli

Ystävänpäivänä koitti vihdoin ja viimein mullakin vaihdon puoliväli. Muilla vaihtareilla kyseinen aika meni yli jo tammikuun alussa, mutta koska itse saavuin tänne sen verran myöhemmin kuin muut, ylittyi tuo puolivälikin minulla hieman myöhemmin. Mulla oli koko sen päivän tosi kummallinen fiilis, ja sen jälkeen oon tuntenu itteni jokaisena päivänä ihan voittajaksi. Vaikka tää vaihtovuosi onkin sanoinkuvaamattoman uskomaton ja unohtumaton kokemus, en mä vaan oikeasti jaksa millään odottaa kotiinpääsyä perheen ja kavereiden luokse. Vuoden aikana kun on vain melkein mahdottomuus muodostaa yhtä hyviä ystävyyssuhteita, kuin mitä siellä Suomessa on punonut koko elämänsä ajan. Mua myös hieman lannistaa se, että täällä mun on koulussa mahdotonta koittaa esim. kokeista saada numeroita, koska pelkästään läpipääsy on todella vaikeaa. Osa opettajista ei ole edes opetellut nimeäni tämän kohta puolen vuoden aikana mitä olen heidän tunneillaan istunut, sillä olenhan vain vaihtari ja täällä vain yhden vuoden. Onneksi osa opettajista osaa kuitenkin motivoida minua ja auttaa aina tarvittaessa.
Missään vaiheessa en ole katunut tänne lähtöä, koska tämä on ollut kaikin tavoin niin kasvattava ja uniikki mahdollisuus. Onneksi en koskaan ajatellut odottavani vaihtoonlähtöä yliopistoon tai muuhun korkeakouluun, sillä tällaista lukiovaihtovuoden kaltaista kokemusta ei enää silloin saisi todellakaan irti. Host-perheessä asuminen on opettanut mua arvostamaan mun omia kotijoukkoja ihan uudella tavalla ja on myös ollut tosi siistiä päästä osaksi jonkun muun perheen tavallista arkea ja heidän kanssaan sitä elämään. Koulu ei tosiaan täällä mitään unelmaa ole, mutta tuleepahan ainakin koettua ja saatua uutta näkökulmaa lukiolaisen elämään toisella puolella Eurooppaa.

Saksassa puolivälin, Mittelpunkt, toinen nimi on Bergfest. Tämä kuvaa siis symbolisesti sitä, kuinka ollan tavallaan sen matkan (vuorellekiipeämisen, jos nyt tarkasti käännetään) puolessa välissä. Alku on ollut pelkkää kiipeämistä ja kovaa työtä, ja nyt siellä vuoren huipulla on vihdoin aikaa ihastella maisemia ja miettiä kaikkia uskomattomia kokemuksia mitä on sen matkan aikana päässyt tekemään. Mä en oikein ole osannut tuota loppupuoliskoa mitenkään yhtä kauniisti symboloida, toivottavasti se ei ainakaan tarkoita mitään pelkkää alamäkeä -juttua... Mutta ainakin, että nyt sieltä vuorelta laskeutuessa on tosiaan aikaa pysähtyä ihastelemaan niitä kokemiaan ja näkemiään juttuja, ja olla ylpeä itsestään että se suurin kiipeämisurakka on ohi.
Näin mä tuon Bergfest -nimityksen päässäni filosofioin, ja halusin sen teidänkin kanssa päästä jakamaan.
Jos tässä vaiheessa kelattaisiin tätä vuotta taaksepäin ja mietittäisiin mitä kaikkea olen ehtinyt kokea ja nähdä tässä ajassa, on sekin jo todella paljon. Suomessa en todellakaan reissaa yhtä usein, kuin mitä täällä olen päässyt matkustelemaan milloin missäkin lähialueilla. Eifelin toimimattomat tulivuoret, loputtomat tuulimyllyt ja milloin mitkäkin sukulaiset kummallisine aksentteineen ovat tulleet varsin tutuiksi kuluneiden kuukausien aikana, kuten myös suurkaupunkien, kuten Frankfurtin, Dortmundin ja Kölnin shoppailukadut unohtamatta Montabaurin pikkukaupungin pikkukatuja, joita on tullut turhankin usein hyppytunneilla kuljettua milloin missäkin seikkaillen. En malta odottaa, että kevät tulee ja pääsen oikeasti kameran kanssa tutkimaan tätä kaupunkia paremmin. Esimerkiksi meidän Schloss Montabauria en ole vielä ollenkaan päässyt kuvailemaan, koska siellä on aina niin pimeää mun siellä ollessani Rotarytapaamisessa. Ja onhan tässä viiden kuukauden aikana mukaan tarttunut aikas sujuva saksan kielen taitokin. En oikeasti olisi mennyt itsestäni uskomaan, mutta niin se vaan ajan kanssa muuttui että nykyään saksa on englantiakin helpompaa mulle.
Mulla on vielä ihan valtavasti asioita, joita haluan toteuttaa ja joissa haluan päästä vierailemaan ennen vaihtovuoteni loppumista. Suurimpana unelmana olisi päästä vierailemaan Pariisissa kaikkea mahdollista ihailemassa. Sen jälkeen odottavat näkemistään täällä Saksan puolella mun Bucket listin mukaan vielä mm: Schloss Neuschwanstein, Berliini, FantasiaLand tai muu suuri huvipuisto, München, Wennbahn (en oo varma onko toi sen oikea nimi, kuitenkin Luxenbourgin, Belgian ja Saksan rajojen "kohtaamispaikka" Aachenissa) ja Bodensee. Kotiin en ole tulossa vielä viiteen kuukauteen, ja niiden viiden kuukauden aikana aijon todellakin ottaa kaiken irti tästä ajasta. Kerranhan sitä vain Saksassa vaihto-oppilaana ollaan, eikös?

Hello you readers,

I wanted to write something also in English in this post, because I know there are also some international readers of my blog somewhere. So here you go: In this post I'm telling, how I've now crossed the halfway of my exchange year here in Germany and how it feels for me. Since the Valentine's day, my halfway day, I've felt really weird almost every day, but I also feel like a winner because I've already come this far in this year of mine. I'm also really proud to tell, that there have been no day at all, when I've regreded my decision to go on exchange alreay at this age. Of course I've could have been stayed in Finland until univercity etc, and then go on exchange but luckily I'm here now. In this age it's easier to just let go your life for a one year in aboard, as maybe later after couple of years. Hopefully I'll be then having a job and a school place in somewhere where I enjoy studying, and then I wouldn't maybe have time to do something like this anymore.

I have to admid, that I miss Finland sometimes really bad and I'm really happy to go back to there. Like you might now, in Finland we have one of the best school systems in the World and for example free school lunch is something that I've learned to appreciate so much while living here. Making some boring breads everyday to school, or buying expensive school lunchies from the cafeteria are not my things at all. 

I still have a lot of things in my Germany bucket list, that I haven't done yet. For example, I really wanna go someday to Berlin, to see the capital of Germany again. Then I also want to visit the Neuschwanstein Castle, which I'll probably do with my third host family in few months! I would also like to visit some of the crazyest amusement parks of Germany and see München.

One really weird thing, what I've noticed in myself is that I can actually speak some German. I don't know should I write thease posts maybe even in German and not in English, because with English I'm having more problems... And that's so crazy, because at September I could speak fluent English but in German I couldn't say almost at all.

So: I have already behind me 5 months and three weeks, and 5 months one week to go!