Vielä olisi parit kuvat tulossa meidän Hollerin karnevaaleista. Lauantaina (sopivasti meni ystävänpäivä tuota hommaa säätäessä onneksi) oli oikeastaan koko meidän pikkukylämme kerääntynyt tänne Hollerin hallille katsomaan, kuinka kuoro lauloi karnevaalilauluja, päiväkodin lapset tanssivat karnevaalitansseja ja muutenkin nauttimaan hyvästä menosta ja sketseistä. Itse pääsin host-äitieni pyynnöstä avustamaan yhteen sketsiin ja tietenkin myös laulamaan kuoron kanssa. Lauluesityksistäni tuo ei ollut ensimmäiseni täällä Saksassa, mutta sketsin vetäminen taas vähän jännitti. Onneksi näyttelin kuitenkin maahanmuuttajaa, joten kummalliselta kuulostava saksa ei sinänsä haitannut. Eikä minulla kyllä kovin suurta roolia ollutkaan, yksi repliikki vain.
Kuoron kanssa laulettiin tosiaan Karnevalsliedsejä, eli pari tosi perinteistä Karnevaaliin kuuluvaa biisiä. Mitään noista biiseistä en aikaisemmin tuntenut ja niiden opettelu oli hieman haastavaa, mutta onneksi meillä sai olla sanat mukana lavalla. Laulettiin mm. Atemlos, Amsterdam ja Schatzi, schenk mir ein Foto. Sinänsä ei olisi edes haitannut jos siellä olisi mokannut, sillä yleisö lauloi koko ajan biisien mukana täysillä.
Pakko vähän tähän kuvaan liittyen tulla avautumaan, kuinka vahvat sukupuoliroolit täällä Saksassa on miesten ja naisten välillä. Tääkin oli tälläinen perus, että naiset keittiössä (okei, pukuhuoneessa) leipiä tekemässä ja miehet sitten tekniikan ja lavasteiden kanssa. Muutenkin täällä tosi harvat miehet osaa kokata, koska siivous, kokkaus ynnä muut tuollaiset, ovat naisten hommia eikä miesten siksi tarvitse niitä osata. Ammattikoulussa voi valinnaiseksi valita köksää, mutta se on kuulemma niin että tytöt ottaa köksän (opettelee tiskaamaan ja kokkaamaan) ja pojat sitten jotain muuta.
Eroavaisuuspostauksessakin selitin, että harva naisista työskentelee täällä täysipäiväisesti, ja oikeastaan aina nainen jää kotiin lapset saatuaan ja sen jälkeen töihin palatessaan alkaa työskentelemään vain puolipäiväisesti, jotta voi sitten hakea lapset koulusta ja valmis ruoka odottaa pöydässä... Ollaan tästä yhteiskuntaopin tunnillakin puhuttu, että kuinka matala-arvostettuihin ammatteihin naiset pyrkivät ja että johtotöissä on oikeastaan pelkkiä miehiä ja mihin ongelmiin se johtaa. Musta Suomessa ei onneksi ole todellakaan noin vahvoja rooleja ja mä en esim. tunne ketään naista, joka työskentelisi vain puolipäiväisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti