Koulueroavaisuuksia

Hellurei, nyt aattelin et on vihdoin aika kirjottaa postaus tästä saksalaisesta koulusta ja sen eroista suomalaiseen kouluun ja muutenkin vähän pohjustaa tota mun ainaista kouluvalitusta. Miksi siis en oikein pidä tästä koulusysteemistä täällä ynnä muuta. Koitan keksiä myös hyviä puolia ja muutenkin olla valittamatta koko ajan. Oon keräillyt näitä juttuja vaihdon alusta alkaen kalenteriini ja lisäillyt niitä aina uuden asian huomattuani tai keksimällä keksinyt lisää jos tunneilla on ollut tylsää.
Tänään sain muuten ison kuvausinspiraation pitkästä aikaa, ja nyt on jo valmiina kuvat ainakin kahteen seuravaankin postaukseen mun arjesta täällä ja niistä ostoksista, joita on kyllä tullut tehtyä ihan laittoman paljon. Toisaalta, kerranhan täällä vaan ollaan ja sitten myöhemmin tulisi kaduttamaan jos ei jotain hankkisi kun Suomessa kuitenkin joutuu liikkumaan aika samoissa vaatteissa kun kaikki muutkin. Tänä vuonna voin hamstrata kamalan kasan vaatteita ja sitten seuraavina vuosina pystyn olemaan vähän uniikimpi kun kaikki ei olekaan H&Mästä tai GinaTricotista ostettua. 

EROJA:

• Saksassa koulu otetaan paljon enemmän tosissaan kuin Suomessa; ihan jokainen haluaa jatko-opiskella yliopistossa, läksyjä tehdään monta tuntia ja pienestäkin ryhmätyöstä otetaan tosi isot paineet.
• Silti porukka saa yleisesti ottaen huonompia numeroita kuin Suomessa, ainakin näissä ekoissa isoissa kokeissa koko luokka on menestyny aina tosi surkeesti vaikka kaikki kirjottaa kokeissa kynät sauhuten sen kaks tuntia. 
• Suomessa esitelmää pitäessä katsekontatki pitää olla yleisössä ja muistilapussa saa olla vaan niitä avainsanoja muistuttamassa pääpointeista mistä pitää puhua, täällä taas esitelmää pitäessä näillä on hullu kasa pieniä paperilappuja joissa on sanatarkasti esitelmä suunniteltuna alkusanoista kiitokseen.
• Täällä jokaisella on koulussa iso kansio mukana, jonne sitten laitetaan jokaisen aineen monisteet ja muistiinpanot yms. Tästä ideasta mä tavallaan pidän, mutta musta ne kansiot on vaan jotenkin tosi isoja ja kömpelöitä, joten ite ostin tollaisia muovitaskuja joita säilytän kulmalukkokansiossa joka mahtuu reppuun. Ei sitten sateella tarvitse stressata niiden papereiden puolesta, vaikka monet tuntuukin käyttävän noita kansioita enemmänkin sateenvarjona kuin että stressaisivat papereiden kastumisesta. Musta on kuitenkin tullut paljon järjestelmällisempi noiden muovitaskujen myötä!
• Ainakin mun koulussa on huomattavasti vähemmän aineita kuin suomalaisessa lukiossa. Psykologia, filosofia, terveystieto, etiikka, (taideaineet), puuttuu kokonaan.
• Puhelinkielto koulussa, samoin kuvaamiskielto kamerallakin ilman opettajan lupaa. Oppilaat myös tottelee tuota sääntöä, enkä oo kun ehkä kerran nähnyt jonkun käyttävän kännykkää koulussa.
• Opettajia teititellään. Monissa maissahan noin tehdään ja myöskin täällä Saksassa. Oon jo ihan tottunut teitittelemään opettajia ja varmaan Suomeen tullessani tuntuu tosi oudolta voida kutsua opettajaa etunimellä tai vaikka lempinimelläkin jos siltä tuntuu.

• Jokaisessa Bundeslandissa on eri kirjat, ja kuten näkyy niin mun kaikissa kirjoissa lukeekin Rheinland-Pfalz.
• Koulujärjestelmäkin on ihan erilainen jokaisessa Bundeslandissa. Kouluvuosia on 12-13, riippuen siis ihan osavaltiosta missä opiskelet ja Abitur (näiden yo-kokeet) on kanssa ihan erilaisia.
• Pulpetit on aina jossain muodostelmassa niinkun Suomessa ala-asteella.
• Ryhmät paljon pienempiä; 10-20 oppilasta
• Tietotekniikka koulussa: tietokoneluokka, jossa 2000-luvun alun tietokoneita joista hyvällä tuurilla kaks toimii. Tunneilla piirtoheittimet jolle heijastetaan kalvoilta tietoa. Esitelmiä tehdessä ei siis panosteta hienoon Powerpoint- tai Prezi -esitelmiin vaan hienoihin kalvoihin.
• Ehkä yhdessä luokassa on sellainen heijastusjuttu, että tietokoneella näkyvän kuvan saa sinne nähyviin.
• Liitutaulukin on tullut tutuksi. Opettajilla mukana omat liidut aina eikä luokassa oo yhtäkään liitua valmiina. Joku opettajista joutuu aina tunnin alussa pyyhkiin taulun ja toinen kuivaa sen sellasella suihkukaapimella (XD?)
• Jos opettaja ei oo koulussa, tunnit on peruttu koska sijaisia ei ikinä ole.

• Kaikki kirjoittaa mustekynällä. Sellaisella, joita oon ennen nähnyt vaan jossain elokuvissa. Alussa halusin ostaa kanssa sellaisen, mutta ne maksaa varmaan 20e se itse kynä ja musteet vielä päälle niin jäi ostamatta.
• Kukaan ei kirjoita lyijykynällä, vaan joko mustekynällä tai vaihtoehtoisesti (oikeastaan pelkästään minä) jollain nomaalilla kuulakärkikynällä ja sitten "kumitus" tapahtuu sellaisella valkoisella teipillä jolla peitetään virheet. On muuten vaikea vehje.
• Tuntiaktiivisuus vaikuttaa ihan hirveästi numeroon. Meijän koulussa paras numero on 15 ja huonoin 0, ja jos oot tosi viisas muttet viittaa niin saat maksimissaan 4. Jos taas viittaat ja sanot jotain ihan idioottia koko ajan, saat silti ainakin kympin.
• Porukka siis viittaa ihan kamalasti. Yleensä seuraavan puheenvuoron antaa se, joka vastasi viimeksi. Opettaja myös suoraa arvostelee oliko kommentti hyvä vai ei ja tuliko siitä lisäpisteitä vai ei.
• Ainakin Kalliossa on hirveesti koulujuhlia; nasut, potkiaiset, wanhat ja kaikki Kallion omat jutut halloweenista opettajien konsertteihin vikoina koulupäivinä. Täällä sellaisia kouluaikana tapahtuvia juttuja ei oo yhtään. Nyt kuitenkin ennen joulua meijän koululaiset järjestää kahetkin isot bileet, joista eka on tänään ja oon menossa sinne.
• Tunnit 45 minuuttia, jonka jälkeen 5 tai 15min välitunti. Pidemmät välkät pitää aina olla ulkona. Ruokavälkkä (Mittagspause) vasta 13:05 jälkeen, jolloin mulla yleensä loppuukin koulu.
• Täällä kuitenkin syödään jokaisella välkällä leipää.
• Tunneilla ei saa syödä, joskus jopa ei juoda eikä käydä vessassakaan.
• Koulu loppuu melkein jokaisena päivänä jo 13:05 tai viimeisintään 15:15, mutta tarkoituksena onkin että niihin läksyihin pitää sitten kuluttaa loppupäivä.
• Koulussa on joku muoti-ilmiö ostaa maitoautomaatista (kyllä, kuulitte oikein; meillä ei oo cokisautomaattia vaan maitoautomaatti) maitotetra välkälle juotavaks. Perusmaidon lisäksi sieltä saa banaanimaitoo, mansikkamaitoo, päärynämaitoo ja kaakaota. En innostu. 

Asioita, joita ilman en pärjäisi päivääkään Saksalaisessa koulussa:

Kalenteri, josta on tullut mulle tänä vuonna tärkeämpi kuin ikinä ennen koska en saa käyttää puhelinta. Kirjoitan ylös asiat, joita pitää tehdä, postausideoita, sanoja jotka pitää tarkistaa sanakirjasta, esitelmäideoita, kokkausideoita, myös vähän päiväkirjamaisesti fiiliksiä jokaisesta päivästä... Kirjoitan tänne ihan kaiken. Sanakirjaa ilman en myöskään pärjäisi, vaikken sitä päivällä tarvitsisikaan niin sen on silti pakko olla repun pohjalla kannustamassa mua puhumaan lisää saksaa jokaisena päivänä, Tylsinä hetkinä sitä on myös kiva selailla ja lukea uusia sanoja.

Eväsrasia, jossa myslipatukka, leipää ja joku pieni makea herkku. Euro juustobretzeliä varten ja bussilippu kouluun ja sieltä takaisin pääsemistä varten. Toisaalta useimpina päivinä matkustan pummilla, sillä kasin aamuina tai kuudennen tunnin jälkeen päästessä bussiin vaan rynnätään eikä kukaan siinä vaiheessa tarkista lippuja. Joudun omistaa rahoistani noi bussiliput ostamaan joten kuljen sitten ennemmin pummilla kuin leimaisin sen vapaaehtoisesti.