Täällä sitä ollaan Saksassa! Viimeinen viikko Suomessa meni sellaisessa kiireessä milloin missäkin, että postailu jäi vähemmälle. Vikana viikonloppuna mulla oli pienet kaveri- ja sukulaisläksiäiset kotona ja muuten aika kului pakkailua panikoidessa. Loppupeleissä matkalaukussa oli yhden kilon ylipaino ja käsimatkatavarat painoi tuplasti sallitun määrän, mutta niitä ei onneksi kukaan punninnut. :D
Kentälle mukaan tulivat siis parhaat kaverit, joiden hyvästely oli ihan kamalaa. Ekan kerran itkin kun piti sanoa heipat pikkusiskolle, sitten vielä itkevää äitiä halaamaan ja äidin miesystävää tietysti, ja sen jälkeen vielä kaverit. Ihan kamalaa. Siitä sitten itkuisena turvatarkastukseen, jossa jouduin tyhjentämään lentolaukun sisällön kokonaan ainakin viiteen astiaan tavaranpaljouden takia. Kyyneleet silmissä, naama itkusta punaisena ja muutenkin ihan hämilläni ollessani taisin olla aika huvittava näky. En saanut edes lentolaukkua nostettua turvatarkastuslinjastolle ilman apua. Lento meni hyvin ja reilun parin tunnin odottelun jälkeen oltiinkin jo Frankfurtin kentällä. Koneesta bussi terminaaliin matkatavaroita odottelemaan, siellä sitten melkein tunti vierähtikin niitä odotellesa... Sain onneksi matkalaukkuni heti ensimmäisenä ja vihdoin pääsin Kiaran ja perheeni luokse. Kiara on ollut Suomessa vaihdossa ja hän halusi tulla mua kentälle vastaan, ja olikin ihanaa kun oli joku tuttu kasvo vastaanottamassa mua. Sen jälkeen vietiin Kiara kotiin ja matka kohti Holleria pystyi alkamaan. Frankurtista Holleriin autolla kesti vähän alle tunti rakennustöiden ja muiden hidasteiden takia. Kotona syötiin iltapala (leipää, juustoa, marmeladia yms) ja mentiin nukkumaan.
Pikkusisko (♥) leipoi mun läksiäisiin maailman hienoimman Saksakakun valkosuklaa-suklaatäytteellä. Maistui yhtä hyvälle kuin näyttikin. Itse lähinnä vahdin vierestä hommien etenemistä ja söin maailman parasta suklaakakkutaikinaa.
Ekana kokonaisena päivänä, tiistaina tehtiin kaikkia perusasioita. Hankittiin mulle puhelinliittymä, käytiin kaupungintalolla "kirjaamassa mut sisään" Montabaurin asukkaaksi ja ostettiin mulle junaan sellanen alennuskortti. Käytiin myös koululla esittäytymässä ja kuulin että meen luokalle 11 jotain, eli lukion tokalle luokalle. Siellä porukka on mua juonkin verran nuorempaa, mutten usko sen haittaavan. Tulevassa koulussani (MTG=Mons-Tabor Gymnasium) on yli 1 500 oppilasta, mikä hieman pelottaa. Koulu oli ihan valtava ja rakenuksia oli tosi monta. Illalla mulla oli eka Rotarytapaaminen, jossa luovutin Hämeenlinnan Aulangon klubin viirin ja tietenkin söin hyvin. Tapaaminen oli hienossa ravintolassa Montabaurin keskustassa, ja monet klubilaisista oli jopa käyny Suomessa. :) Sain myös kuulla, että toisen Montabaurin lukioista (musiikkilukio sekin) ystävyyskoulu on Sibeliuslukio, ja sieltä tulee joka vuosi oppilaita tänne. Hieman hämmentävää.
Kentälle mukaan tulivat siis parhaat kaverit, joiden hyvästely oli ihan kamalaa. Ekan kerran itkin kun piti sanoa heipat pikkusiskolle, sitten vielä itkevää äitiä halaamaan ja äidin miesystävää tietysti, ja sen jälkeen vielä kaverit. Ihan kamalaa. Siitä sitten itkuisena turvatarkastukseen, jossa jouduin tyhjentämään lentolaukun sisällön kokonaan ainakin viiteen astiaan tavaranpaljouden takia. Kyyneleet silmissä, naama itkusta punaisena ja muutenkin ihan hämilläni ollessani taisin olla aika huvittava näky. En saanut edes lentolaukkua nostettua turvatarkastuslinjastolle ilman apua. Lento meni hyvin ja reilun parin tunnin odottelun jälkeen oltiinkin jo Frankfurtin kentällä. Koneesta bussi terminaaliin matkatavaroita odottelemaan, siellä sitten melkein tunti vierähtikin niitä odotellesa... Sain onneksi matkalaukkuni heti ensimmäisenä ja vihdoin pääsin Kiaran ja perheeni luokse. Kiara on ollut Suomessa vaihdossa ja hän halusi tulla mua kentälle vastaan, ja olikin ihanaa kun oli joku tuttu kasvo vastaanottamassa mua. Sen jälkeen vietiin Kiara kotiin ja matka kohti Holleria pystyi alkamaan. Frankurtista Holleriin autolla kesti vähän alle tunti rakennustöiden ja muiden hidasteiden takia. Kotona syötiin iltapala (leipää, juustoa, marmeladia yms) ja mentiin nukkumaan.
Ekana kokonaisena päivänä, tiistaina tehtiin kaikkia perusasioita. Hankittiin mulle puhelinliittymä, käytiin kaupungintalolla "kirjaamassa mut sisään" Montabaurin asukkaaksi ja ostettiin mulle junaan sellanen alennuskortti. Käytiin myös koululla esittäytymässä ja kuulin että meen luokalle 11 jotain, eli lukion tokalle luokalle. Siellä porukka on mua juonkin verran nuorempaa, mutten usko sen haittaavan. Tulevassa koulussani (MTG=Mons-Tabor Gymnasium) on yli 1 500 oppilasta, mikä hieman pelottaa. Koulu oli ihan valtava ja rakenuksia oli tosi monta. Illalla mulla oli eka Rotarytapaaminen, jossa luovutin Hämeenlinnan Aulangon klubin viirin ja tietenkin söin hyvin. Tapaaminen oli hienossa ravintolassa Montabaurin keskustassa, ja monet klubilaisista oli jopa käyny Suomessa. :) Sain myös kuulla, että toisen Montabaurin lukioista (musiikkilukio sekin) ystävyyskoulu on Sibeliuslukio, ja sieltä tulee joka vuosi oppilaita tänne. Hieman hämmentävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti