Viime perjantaina, lokakuun kolmantena Saksassa juhlittiin Saksojen yhdistymistä, eli ns. itsenäisyyspäivää. Täällä meillä päin ei mitään suurempia tapahtumia ollut, mutta lähdin seuraavan host-perheeni kanssa ajelemaan Luxenbourgin rajaa kohti maisemia ihailemaan ja ihan vaan pyörimään. Oli kiva tutustua heihin paremmin, sillä ekalla kerralla heidät tavatessani puhuin vielä tosi huonoa saksaa ja he taas eivät kovin paljon englantia puhu. Tällä kertaa kuitenkin juteltiin paljon kaikesta ja oli kiva viettää päivää heidän kanssaan. He asuvat tosiaan tässä ihan lähellä ja uskon että heillä tulen viihtymään varsin mainiosti, varsinkin koska heillä on maailman hellyyttävin koira jota sitten pääsen rapsuttelemaan joka päivä.
Ensimmäisenä ajettiin puolentoista tunnin päähän (puolessatoista tunnissa pääsee muuten Saksassa paljon kauemmas kun Suomessa koska nopeusrajoituksia ei isoilla teillä ole) Monreal-nimiseen pikkukylään. Kylä oli täynnä saksalaisturisteja, eikä törmätty yhteenkään ulkomaalaiseen turistiin tuona päivänä tuossa kylässä. Ihailtiin kauniita maisemia, otettiin kuvia ja nautittiin lämpimästä kesäsäästä. Jopa minä tarkenin koko päivän t-paidalla!
Käytiin myös Saksan suurimmalla F1-radalla katsomassa autoja ja ajelemassa itsekin aluetta ympäri. Paikan nimi on Nürburgring ja sekin on tässä aika lähialueella. Siellä nähtiin mm. 180 000 euron (tai sitten ei, tälläinen muistikuva jäi?) arvoinen Transformers-elokuvien pohjalta suunniteltu Bumblebee-auto. Iskä jos luet tätä niin siinä olis mun synttäri- ja joululahjatoive, hehehee. En kyllä tajua kuka maksaa autosta noin paljon rahaa, sillähän sais oikeesti ostettua talon tai ainakin asunnon! Itsehän en siis todellakaan olisi autoa tunnistanut, mutta 14-vuotias tuleva hostveljeni tunnisti ja mä sitten sivistyneenä kaikki Transformers-leffat nähneenä tyttönä tunnistin sen olevan se keltainen auto muiden tavisautojen keskellä. :)
Paras osa viimeiseksi elikkä ruoka: Syötiin Monrealissa ranskalaisessa ravintolassa Tarte Flambéeta (Flammekueche). En oiken vieläkään tiedä mistä se pohja koostui, mutta maistui vähän tortillalätylle tehdyltä pizzalta. Hyvää oli, vaikka tosi pippurista ja pudotin yhen tollasen pizzapalan mun housuille ja loppupäivän Billi (koira siis) nuoli mun housuja ja kuolasi niihin. Oi kun tuli ikävä omia koiria ton yhden hölmön touhuja katsellessa. ♥
Moikka! Oon lukenu sun blogii syksyn ajan ja täs on heränny pari kysymystä. Oot ehkä maininnu tän jossain tekstis, mut kuinka kauan luit saksaa ennen ku lähti sinne? Ja oonko siel päin helppo liikkuu, esim bussil.. Jne...? Ite oon hakenu ens vuodeks myös Saksaan vaihtoon, ja nyt odottelen sitä varmistus soittoa. Toivottavasti sul on kivaa siel :)
VastaaPoistaMoikka! Onneks olkoon hyvän valinnan tekemisestä, Saksa osaa olla vaihtomaana tosi haastava mut nautin kyl täällä kaikesta. :) Oon lukenu saksaa seittemän vuotta eli lukion ekalle asti, jonka jälkeen en reilu vuoteen lukenu sanaakaan saksaa ja täällä sen on kyö huomannu; oon unohtanu paljon ihan perussanastoo. :(
PoistaJa paikallisbussit on ihan helppo oppia ja ne on Suomalaisia halvempia, mut junat on tosi kalliita. Kuitenkin esim ADAC Postbus menee täältä mun kaupungista melki minne vaan jollain 5-15 eurolla :)