Pari viikonloppua takaperin toteutin vihdoin jo pitkän aikaa suunnittelemani reissun takaisin Etelä-Saksaan, Augsburgin ja Wertingenin kautta Schloss Neuschwansteiniin ja sieltä vielä Ulmin kautta takaisin Montabauriin. Matkat kuljin tuttuun tapaan Postbussilla yön aikana. Tosi kätevää ainakin tälläiselle autossa helposti nukkuvalle, istua vaan bussiin ja nukahtaa ja aamulla herätessäsi olla perillä halutussa määränpäässä. Yli seitsemän tunnin bussimatka meni nopeasti, ja aamun sarastaessa olinkin jo perillä. Matkaseuranani Augsburgista Ulmiin asti toimivat tämänhetkisen host-isäni perhe, jossa asuu tällä hetkellä kaksi meksikolaista Rotaryvaihtaria. Heidän kanssaan kierrettiin tuo jokaisen Saksavaihtarin Bucket listillä oleva linna, syötiin elämäni parasta frozen yoghurtia ja kiivettiin Ulmin Münsterin (kirkko) torniin, joka on Kölnin tuomiokirkkoakin korkeampi. Seuraavana päivänä jalat huusivat hoosiannaa, mutta onneksi ei tarvinnut mennä kouluun. Tai onneksi nukuin vahingossa koulupäivän ohi... Ekaa kertaa elämässäni.
Deutschland Bucket List, sija 3: Schloss Neuschwanstein: nähty
Siinä se nyt oli, huomattavasti kuvitelmiani pienempi, mutta mielettömän vaikuttava Disney-prinsessojen linna. Linnan rakennuttanut herra, Ludvig II muuten todennäköisesti murhattiin juuri tämän linnan takia, sillä ihmiset olivat tyytymättömiä kyseisen hallitsijan törsäilyyn ja turhanpäiväisten linnojen rakenteluun. Eräänä päivänä tämä herra sitten löydettiin alapuolella olevassa kuvassa näkyvästä järvestä, eikä ikinä ole selvinnyt kuka hänet murhasi tai kuinka kaikki tapahtui. Hän ei edes vuotta ehtinyt tuolla linnassa asua ennen kuolemaansa, koska sen rakennuttaminen oli vienyt niin kauan aikaa. Voi vitsit mä rakastan tuollaisia mysteeritarinoita.
Ulmista tuli mun yksi suosikkikaupungeistani täällä Saksassa. Kaupunki oli niin iso, mutta kuitenkin ihanan idyllinen ja kotoisa. Ruoka oli hyvää ja sää oli mitä loistavin. Kuten kuvasta huomaatte, mun hiustenväri on muuttunut viimenäkemältä takaisin ruskeaksi ja Suomessa ollessani kävin ottamassa volyymiripset takaisin. Tuo ruskea väri ei meinaa oikein pysyä mun hiuksissani, sillä auringon paistaessa täällä niin usein, on mun hiukset jo melkein yhtä blondiksi haalistuneet kuin ne ennen värjäystä olivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti